Yhteistyössä

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Yksiön kulut nousussa

Tiesin jo yksiötä ostaessani, että siihen tulee jossakin vaiheessa putkiremontti. Syksyn yhtiökokouksessa osakkaat antoivat hallitukselle luvan aloittaa hankesuunnittelun valmistelu ja kilpailutus.

Sinällään koko putkiremonttiasia on mennyt ihan hyvin, sillä ostaessani asuntoa 2015-2016 vuoden vaihteessa välittäjä arveli, että putkiremonttiin olisi vielä hyvinkin aikaa ja niin on ollutkin. Aikataulu menee jotakuinkin seuraavasti: 2018 suunnittelu, 2019 kilpailutus, 2020 itse remontti. Eli vieläkin on ihan kivasti aikaa ennen kuin alkaa rytistä. Nyt olisi siis oiva aika päättää, mitä asunnon kanssa teen. 

Asunto itsessään on yltänyt ihan mukiinmeneviin tuottoprosentteihin, vaikken tuota lukua kovin arvossa pidäkään. Minulle tärkein on neutraali tai positiivinen kassavirta ja sijoitussuunnitelmani eteneminen haluamassani tahdissa. Tällä hetkellä yksiön vuokratuloista saatava kassavirta on n. 30€/kk miinuksella, joskin tarkkaa summaa on rasittavaa kaikkine verovähennysoikeuksineen laskea. Ensivuonna rahoitusvastike nousee - luulen tämän johtuvan aiemman remonttilainan nopeammasta takaisinmaksutahdista tai nousseista koroista. Hoitovastike pysyy samana, mutta miinusta tulee silti lisää noin 13€/kk eli ensivuonna miinusta kertyy jo n. 43€/kk. 

Vuokraa en kuitenkaan aio korottaa, sillä se on tällä hetkellä mielestäni ihan käyvällä tasolla. 

Mutta mitä tehdä putkiremonttiasian kanssa? Mielessäni on seuraavat vaihtoehdot: 
  • Asunnon myyminen heti: Yleinen ohje lienee, että asunto kannattaa myydä 3 vuotta ennen putkiremonttia, etenkin sijoitusasunnot. Koska ostin asunnon edullisesti, voisin kotiuttaa nyt arvonnousun ja jo maksetut korjausvastikkeet. Ongelma tässä vaihtoehdossa on, että muissakin 70-luvun taloissa on tulossa putkiremontti. Asunnon myynnistä ja ostosta tulee aina veroja (varainsiirtovero, myyntivoittovero) ja kuluja (välittäjän palkkio ja lainan järjestelykulu), jotka syövät voittoa - toisaalta myyntirahalla tuskin saisin jo putkiremontoitua asuntoa. Lisäksi asunto voi olla vaikeampi myydä  hyvään hintaan, kun siinä on vuokralainen (sijoittavat haluavat juuri edullisia asuntoja ja oman kodin etsijät vapaan asunnon)
  • Asunnon myynti, kun vuokralainen vaihtuu: Juuri ennen remontin alkua voi olla vaikea enää löytää vuokralaista. Asunnon myyntiä voisi miettiä jos ja kun nykyinen vuokralainen päättää lähteä. Tässä on omat riskinsä, koska aikataulu saattaa olla mikä tahansa. Juuri ennen remonttia asunto ei varmaan mene ollenkaan kaupaksi. Edessä on kuitenkin vielä pari onnellista vuotta, jolloin voin nauttia vuokratulosta normaalisti. Tämä vaihtoehto antaisi minulle lisää mietintäaikaa.
  • Asunnon pitäminen: Pitäisinkö asunnon putkiremontin yli tai senkin jälkeen? Toivon kovasti, että putkiremontti olisi yksiöni osalta vain noin 14000€ (+3kk vuokratappio), mutta varmaa tietoa ei vielä mistään saa. Olen nyt sijoittanut asuntooni 3000€, joten sijoitettu omaisuus ei olisi ollenkaan tähtitieteellinen, vaikka maksaisin remontin omasta pussista. Alustavan laskelman mukaan vuokraa en saisi millään kattamaan rahoitusvastikkeen kuluja, kun kassavirta on nytkin miinuksella. Remontoidusta asunnosta voisi ehkä pyytää 30-40€/kk enemmän vuokraa, mutta tappiota saattaisi silti tulla 80-120€/kk. Toisaalta asunnon myyntiarvo luultavasti nousisi, kun remontti on tehty ja taloyhtiö on sen jälkeen kauttaaltaan remontoitu. Vuokralaisetkin löytyisivät varmasti helposti. 

Ajattelin konsultoida tuttua välittäjää tässä asiassa, mutta kuulisin mielelläni mielipiteitä myös teiltä, rakkaat lukijat. Myisittekö vai pitäisittekö?


torstai 30. marraskuuta 2017

Palkka joka jäi harmittamaan

Syksyn kaikki kurssit on nyt vedetty ja iloisena jäin odottelemaan palkkanauhoja sekä suoritusta
Töitä kaksin käsin.
Ai, tykkäänkö Thinkpadeista?
kurssista, jonka sain laskuttaa. Palkollisena palkat tulevat tililleni aina 10. päivä ja niistä saan viimeisen suorituksen joulukuussa, mutta jostain syystä mitään vastausta laskuuni ei alkanut kuulua. 

Laskun lähetin paremman toimitustavan puutteessa paperisena. Hetken jo ehdin pelätä, että posti olisi hukannut kirjeeni, kun sain viimein yhteydenoton firmasta, joka hoitaa työnantajani laskutusasiat. Minulta pyydettiin YEL-todistusta, jota minulla ei tietenkään ole, koska en ole YEL-velvollinen. Selitin heille tämän ja että työsopimukseenikin oli todistuksen puuttuminen merkitty. Kävi ilmi, ettei laskuni olisi kuulunutkaan mennä tuonne laskujenkäsittelijälle vaan suoraan palkanlaskijalle, koska palkkiosummastani vähennetään hieman eläkemaksuja. Onneksi tämä ei vielä vaatinut minulta muuta kuin kärsivällisyyttä. 

Jäin taas odottelemaan. 

Toissapäivänä sain työnantajaltani, joka kurssini oli tilannut, viestin, että olen merkannut kurssitunnit väärin laskuuni. Laskussa luki 4x3t, kun pitäisi olla, että 4x2t. Se oli sellainen kulmakarvoja kohottava tilanne, sillä sopimuksessamme lukee nimen omaan 4x3t. Olin asiaa itsekin hieman ihmetellyt, koska vetämäni kurssikerrat olivat tosiaan kaksituntisia. Ajattelin kuitenkin, että kurssiin sisältyy myös opettajan valmistautumisaikaa. Toisenkin työnantajan palveluksessa kaksituntinen kurssi käsiteltiin palkanlaskennassa 2,66 tuntisena. Kaikkien näiden lisäksi kevään kursseja suunnitellessamme työnantaja oli koko ajan puhunut tulevistakin kursseista kolmetuntisina sessioina. Kaikista näistä huomioista lähetin kuvakaappaukset hänelle. 

Noh. 

Eilen sain työnantajalta erittäin nöyrän anteeksipyynnön. Ja tarkoitan siis todellakin pahoittelevan. Hän oli tehnyt kirjoitusvirheen sopimukseemme ja ajatellut tunnit väärin. Hän pyysi erittäin kauniisti, että antaisin anteeksi ja tekisin uuden laskun oikeilla tunneilla. Olin ollut jo valmis taisteluun, mutta luettuani anteeksipyynnön en oikein enää hellinyt heittäytyä vaikeaksi. Tänään sitten lähetin 200€ pienemmän laskun heille. 

Jäi vähän kitkerä maku kyllä tästä. Kevääksi otin enemmän kursseja juuri siksi tältä yritykseltä, koska sain sieltä paremman hinnan kuin palkollisena toisesta. Nyt ero näiden välillä kapeni huomattavasti. Teen lopulliset laskelmat vielä, kun viimeinenkin palkka on saapunut tilille.  

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Kirjanpito on kivaa

Jostain syystä minua ei ole kauheasti iltaisin nukuttanut. Viime yönä päätin hyödyntää iltavirkeyden ja käytin 2,5 tuntia kirjanpidon saattamiseksi ajan tasalle. 

Pidän rahasta ja exceleistä, joten olen päättänyt pitää itse oman kirjanpitoni. Lukujen kanssa teen joskus toki virheitä, mutta kirjanpidon idea ei ole minulle aivan täyttä hepreaa. Sen sijaan en pihinä ihmisenä halua millään maksaa kirjanpidosta jollekulle muulle. Vähäisten tapahtumien ja yksinkertaisten vientien takia en pidä hommaa edes kovin haastavana tai aikaa vievänä. Toki viime yönä aikaa kului, mutta se oli samanlaista ajankulua kuin hauskan harrastuksen parissa vierähtäneet tunnit. 

Tällä hetkellä pidän kirjaa seuraavista elämäni osa-alueista:

  • Yritystoiminta
  • Vuokraustoiminta
  • Kodin säästöbudjetti
  • Lahjabudjetti (Uutuus!)

Kolmen vuoden kirjanpito sijoitusasunnosta.
Yrityksen tuloista ja menoista on pidettävä kirjanpitoa jo ihan lakisääteisestikin. Käytännössä jokainen opastus ja osto tarkoittaa yhtä riviä excelissä ja yhden kuitin skannausta arkistooni. Riville merkitsen tulon/menon ja sen alvit. Excel laskee automaattisesti niiden yhteissummat ja kokoaa tulot ja menot koko vuodelta sekä kertoo voitto/tappio-tilanteeni. 

Pienimuotoisesta vuokraustoiminnasta kirjanpitoa ei välttämättä tarvitsisi pitää, mutta käytännössä sen teko pitkin vuotta helpottaa veroilmoituksen täyttöä valtavasti. Eipähän tarvitse viimeisenä iltana kaivaa kuitteja ja ynnäillä vastikkeita. Taulukosta saan nopeasti kaikki pyydettävät tiedot vuokratuloista ja vähennettävistä menoista. Samalla seuraan, että suoritukset tulevat ja menevät, kuten pitää. 

Pidän ensiarvoisen tärkeänä, että pidän kirjaa myös omien säästöjeni edistyksestä. Käytännössä varmistan näin, että minulla on aina sopivasti puskuria ja voin myös suunnitella säästöjen käyttöä helpommin. Taulukosta näen, mitä on sijoitettu minnekin, kuinka paljon ja onko jostakin tulossa ylimääräisiä tuloja tai suuria menoja. Lisäksi taulukko kertoo, paljonko on kulloinkin löysää rahaa valmiina sijoitettavaksi. 

Viime yönä aloitin taas uuden taulukon, johon laskin raa'asti kaikki joululahjoihin ja koristeisiin käytetyt rahan. Olen ennenkin pitänyt kirjaa ostetuista lahjoista, mutta nyt merkitsin mukaan myös lahjojen ostohinnat. Minua ahdisti, kun en tiennyt tarkasti, paljonko olen käyttänyt rahaa lahjoihin. Onneksi olin arvioinut tuhlaamani rahamäärän todellisuutta isommaksi. Joululahjabudeteista kerron teille myöhemmin lisää, mutta muistin kannalta tällaista taulukkoa voi olla ihan hyvä pitää! Itseäänkin on paljon vaikeampi huijata, kun taulukko kertoo totuuden.

Kirjanpitoa teen yritystoiminnan kannalta pitkin kuukautta, mutta muita taulukoita ylläpidän ehkä noin kerran pari kuukaudessa. Homma ei normaalisti vie paljoa aikaa, mutta viime yönä laitoin taulukot kuntoon myös ensi vuotta varten: Loin vuodelle 2018 uudet pohjat ja imuroin verkkopankista valmiiksi tiedot lainalyhennyksistä ja koroista. Uudelle asunnollekin oli luotava kokonaan uusi, oma taulukkonsa. 

Kirjanpidon olen siirtänyt muuten kokonaan Google Driveen (joten oikeastaan ei saisi enää puhua Excelistä vaan Sheetsistä). On kätevää, että omia talouslukuja pääsee nopeasti selailemaan kaikilta nettipäätteiltä niin töissä, kännykällä kuin kotikoneellakin.

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Sijoitusasunto nro. #2

Lahjuksia välittäjältä. 
Sijoitussuunnitelmani harppasi taas askeleen eteenpäin toisen sijoitusasunnon muodossa. Asunto on nyt ostettu!

Olen pitänyt tarkoituksella teitä vähän jännityksessä, sillä halusin olla aivan varma, etten iloitse liian aikaisin löytämästäni asunnosta. Palasin juuri pankista (ja kauppojen juhlistuslounaalta) kotiin: laina on nyt nostettu sekä asunto ostettu.

Kuten viimeksi kerroin, olin jo löytänyt sopivan kohteen ja tehnyt siitä tarjouksen. Asunnon löytyminen oli tavallaan yllätys. Se osui silmiini heti, kun tein haun aivan uudella alueella, josta en aiemmin ollut ajatellut ostaa asuntoa kalliimman hintatason takia. Tarkoituksenani on aina löytää kohde, joka on paitsi hyvällä paikalla, siisti kunnoltaan, myös hinnoiteltu alakanttiin. On olemassa tietty ihmisryhmä, jotka herkästi hyväksyvät tavallista alhaisemman hinta-arvion välittäjältä ja on valmiina myymään asuntonsa edullisesti. Olen lähes aina ostanut asuntoni tällaisilta myyjiltä. Plussaa näissä asunnoissa on se, että ne ovat poikkeuksetta siistissä kunnossa ja remontoituja. Tietenkin tällaisten hinnoitteluvirheiden löytyminen vaatii aikaa, markkinoiden tarkkaa seurantaa ja kärsivällisyyttä.

No, nyt on oma helmi kuitenkin lisätty asuntosalkkuun.

Ostamani asunto on tällä kertaa kaksio. Kaksioista on tullut houkuttelevia sijoituskohteita, koska yksiöiden osalta markkinat ovat turhan ylikuumenneet - lisäksi valmistumassa on valtavia kerrostaloja, joihin rakennetaan pelkästään pikkuriikkisiä yksiöitä. Veikkaan, että yksiöiden hinnat ja saatavuus saattavat elää tulevina vuosina hyvinkin rajuja muutoksia. Sen sijaan on aina niitä, jotka kaipaavat isompaa kotia, kuten sinkut ja pariskunnat. Kaksioiden hinnat ovat monilla paikoin jopa yksiöitä alhaisemmat, joka tekee sijoituksesta laskennallisestikin houkuttelevamman.

Kaksioni on ensimmäistä kertaa sellainen, että sen vuokrasta jää rahaa jopa käteen. Kuukausitulojani se kasvattaa 40-50€:n verran. Ainut tekemätön remontti taloyhtiössä on putkiremontti, mutta remontin ajankohta ei ole vielä tiedossa. Saanen vuokrailla asuntoa huoletta ainakin muutaman vuoden ajan.

Kaksion hinnaksi tuli 108 000€, josta jouduin itse maksamaan osan yhdessä varainsiirtoveron kanssa. Lainaa otin tasan 100 000€, jolle tuli vajaan 25 vuoden laina-aika 0,89%:n marginaalilla. Pankissa oli oikein mukava asioida, sillä sain lainalyhennyksen sovittua haluamani suuruiseksi ja samalla siirsin kaikki lainani lähtemään säästötilini puolelta. Nyt ei tarvitse enää vekslata rahaa säästötilin ja käyttötilin välillä - siirrän vain palkan suoraan säästötilille ja jätän käyttötilille käyttörahan. Takaisinmaksuturvat ja korkokatot aion itse säästää, joten niitäkään en pankilta ostanut.

Sijoitusasunto Kakkosen tunnusluvut: 

Laina: 100 000€
Oma pääoma: 10 160€ (sis. varainsiirtoveron 2160€)
Kuukausilyhennys: 375€
Vastike: 237€
Mahdollinen vuokra: 800-850€/kk

Asunnossa ei ole yhtiölainaa ja vesimaksu sisältyy vastikkeeseen. Olen nähnyt yksiöitä, joissa on kalliimpi vastike. kun vesimaksun huomioi. Asunnon vapautumista tosin joudun odottamaan tammikuun loppuun asti, sillä nykyinen asukas haluaa rauhassa etsiä uuden asunnon. Toki hän hoitaa vastikemaksut tuolta ajalta, mutta yhden lainalyhennyksen joudun tammikuun alussa maksamaan itse, ennen kuin vuokralainen muuttaa asuntoon. Vuokralainen minulla asuntoon jo näillä näkymin onkin.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Käsistään kätevä säästää rahaa

Haluan hekumoida tänään blogissani pienestä sattumasta, joka säästi minulta rutkasti rahaa!

Nimittäin jo jonkin aikaa olen kaivannut lisää kirjahyllytilaa tyttäreni huoneeseen. Tämä on ollut monella tapaa pulmallista koska:
  • Tyttären huoneessa on kätevä moduuleista koostuva hyllykkö, joka on aikanaan saatu ilmaiseksi jostakin
  • Hyllykkö on helposti muunneltavissa ja siinä on paljon käytännöllisiä osia, kuten vitriinikaappi ja laatikosto
  • Hyllykkö on sen verta vanha, ettei siihen tietenkään saa enää ostettua mistään lisäosia
  • Koko hyllystön korvaaminen uudella olisi ollut todella kallista. Vastaavanlaisen, mutta isomman hyllyn ostaminen olisi saattanut maksaa lähemmäs 800€

Kuten yleensä teen, annan tällaisten isojen projektien hautua mielessäni jonkin aikaa ennen kuin ryhdyn toimiin. Tälläkin kertaa odottaminen kannatti, sillä sattuipa niin, että viereisen kirpputorin huonekaluosastolle ilmestyi yksi moduuli juuri tätä samaa hyllystöä, kuin meillä! Aluksi hylly oli myynnissä 7€:n hintaan, sitten -50%, kunnes se lopulta merkittiin ilmaiseksi "Saa ottaa"-lapulla. Ja minähän otin. Hylly kannettiin kotiin ja aloin nikkaroimaan. 

Tässä kohtaa haluan painottaa, miten tärkeää on, että naiset ja etenkin yksinhuoltajat pitävät hyvää huolta nikkarointitaidoistaan. Tällaiset kauppojen hyllyköt ovat melko yksinkertaisia rakenteeltaan ja niiden purkuun ja kasaukseen riittää vasara ja ruuvimeisseli. 

Kirpputorin hyllymoduuli oli aika huonossa kunnossa, mutta onneksi en tarvinnut siitä mitään muuta kuin rungon (ja hyllylevyn), koska liitin sen aiempien hyllyrunkojeni päälle. Sokkeli siitä irtosikin jo kotimatkalla, mutta kotona poistin pohjasta vielä puutapit. Irrotin moduulista naarmuuntuneen päälikannen ja käänsin väärin päin asennetun takaseinän oikein päin. Jo olemassa olevasta hyllyköstäni irrotin myös päälikannen ja kiinnitin sen uuteen moduuliosaan. Lopuksi laitoin puutapit pohjan reikiin, pukersin uuden kirjahyllynosan paikalleen ja kiristin kiinnitysruuvit. Avot! Tytön kirjahylly kasvoi korkeutta ja siinä on taas tarpeeksi tilaa tavaroille. 

Ilmainen lisäosa säästi rutkasti rahaa

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Työt jatkuvat, palkka nousee ja asiat sujuvat

Tätä kirjoittaessani en vielä tiedä, miten asunnonostotarjoukseni kävi, siksipä puhumme tänään hieman muista aiheista, kuten töistä.

Työrintamalla näyttää nyt oikein hyvältä. Kuten olin uumoillut, sain tarjouksen iltatyöni jatkoksi ja odotettavissa on lisää kurssien vetoa ensi vuonna. Päätin jopa hieman karsia tarjotuista töistä, että kaikki vapaa-aikani ei kuluisi iltatöissä ja jotenkin kummasti päädyin sitten tekemään viikonlopputöitä. Koska viikonloppukurssit tehdään verokortilla, toivon, että palkkaani kuuluu asianmukaiset lauantai- ja sunnuntaikorvaukset. Suurimman osan töistä teen kuitenkin yritykseni kautta laskuttaen ja lisähaastetta tuo uusien kurssisisältöjen suunnittelu.

Päätin myös, mihin lisätöistä saatavan palkan sijoitan: Alan taas aktiivisesti lyhentää kotilainaani. En ole tottapuhuen lyhentänyt lainaa tänä vuonna juuri yhtään ylimääräistä ja kaiken lisäksi sitä on enää todella vähän jäljellä (39 820€!). Haluaisin päästä lainalyhennyksistä äkkiä eroon. Jos vuoden 2018 lopussa asuntolainaa olisi jäljellä enää alle 20000€ olisin hyvin tyytyväinen. Koko lainan voisin koettaa hävittää kahdessa tai kolmessa vuodessa. Lyhennykset voisivat näyttää jotakuinkin tältä:

Ylimääräiset lainalyhennykset vuonna 2018: 
Kuukausilyhennykset: 7000€
Säästöstä (vakuutusraha): 8000€
Lisätyön palkat: 3000€
Omasta palkasta: 2400€ (200€/kk)
= 20400€

Työtarjousten lisäksi sain toisenkin iloisen uutisen. Päätyössäni minulle päätettiin myöntää jatkuva henkilökohtaisen osaamisen lisä. Sain sitä viimevuonnakin, mutta tuolloin lisä myönnettiin vuodeksi kerrallaan. Tänä vuonna lisä tuli maksuun vasta aivan vuoden lopussa ja sainkin takautuvasti koko vuoden lisät. Tämän lisäksi lisä oli noussut 50€:sta 80€:oon! Tietenkin siitä vähennetään verot ja osittaisen hoitovapaan osuudet, mutta periaatteessa ihan mukava korotus pikkuruiseen palkkaani. Bruttopalkkani ennen kaikkia vähennyksiä ja veroja on nyt n. 2160€.

Eikä vielä siinäkään kaikki! Nousukausi on viimein koittanut, kun työnantaja muistaa työntekijöitä ylimääräisellä 100€:n bonuksella vuoden lopussa! Ihan jeba jees.

Työn raskaan puurtajat

torstai 9. marraskuuta 2017

Asiat rullaavat ja pönttö räjähtää

Viimeiset viikot olen aktiivisesti toteuttanut sijoitussuunnitelmani kohtaa: Osta uusi sijoitusasunto joka toinen vuosi. 

Vuosihan alkaa olla jo lopuillaan, enkä halua, että suunnitelma jää laahaamaan jäljessä. Siksipä olen erityisen ahkerasti tarkkaillut mahdollisesti sijoituskäyttöön sopivia asuntoja. Joulun on muutenkin hyvää aikaa ostaa asunto, sillä yleisesti ottaen se katsotaan tuohon hommaan huonoimmaksi mahdolliseksi ajaksi! Joulu-tammikuussa kun uutta vuokralaista on kuulemma vaikea löytää. Mutta kun asuntomarkkinoilla on hiljaista, voi eteen tulla hyvät mahdollisuudet ostaa helmi. Asuntojen hintapyynnöt ovat ainakin kohtuullistuneet kuumimman elo-syyskuun muuttosesongista. Kesällä myyntiin tulleista, ylihintaisista kohteista on ehditty pudottaa hintaa jo monta kertaa.

Tällä kertaa olenkin jännän äärellä, sillä periaatteessa minulla olisi asuntoon vuokralainenkin valmiina. Lähisukulainen on kipeästi asuntoa vailla. Koska pidän hänestä henkilönä paljon ja tiedän hänen pitävän kodin aina tip top -kunnossa, ajattelin ottaa asuntohaussani huomioon hänen toiveensa. Näin pääsinkin ihan uusien apajien äärelle, kun pystyin hyödyntämään hänen näkemystään tietyistä alueista. Toki asuntosijoittajana minulla on hieman erilaiset hakukriteerit, kuin hänellä vuokralaisena, mutta saa nähdä pääsemmekö tekemään yhteistyötä.

Paristakin kohteesta olen jo hieronut kauppoja, mutta vielä ei ole sopiva kala uinut koukkuun. Eilen kävimme sukulaisen kanssa yhdessä katsomasta erästä varsin kivan oloista asuntoa. Jännittävää tässä kohteessa oli se, että se on lähellä asemaa, läpikotaisen remontoitu ja ennenkaikkea juurioikeanhintainen! Tein samana iltana asuntoon tarjouksen pyyntihinnalla. Tänä aamuna hieroimme yksityiskohdat välittäjän kanssa kuntoon ja välittäjä aikoi vahvasti puoltaa tarjoustani. Tarjoanhan, herran jestas, juuri sen, mitä pyydetään, eikä kyseessä ole tarjouskauppakohde.

Perjantai-iltana saan tietää, meneekö tarjoukseni läpi ja tiistaihin mennessä pitäisi varmistaa, puoltaako pankki tätä hankintaa antamalla lainan. Lainalupaus minulla olikin valmiina, mutta eri kohteeseen. Pankki vain ei perinteiseen tapaansa vastannut vielä tänään soittopyyntööni. Aion pommittaa pankin puhelinvaihdetta uudelleen huomenna.

Kaiken uuden ja jännän keskellä kuulin tänään pitkästä aikaa jo omistamani yksiön vuokralaisesta: Hän ilmoitti vessanpöntön haljenneen.


keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Viikonloppumatka Tanskaan



Nyt on ohi vuoden viimeinen ulkomaanmatka. Noin puolen yön aikaan saavuimme kotiin viikonloppumatkalta Tanskasta. Matkan päätarkoitus oli käydä katsomassa iki-ihana Cats-musikaali, mutta paljon muutakin hauskaa Kööpenhamina meille tarjosi. Kööpenhaminaa pidetään kalliina maana ja voin kyllä tähän yhtyä toteamalla, ettei se kyllä halpakaan maa ollut. Hinnat olivat Suomen ja etenkin Helsingin tasoa ja selvästi edulliset tuotteet loistivat poissaolollaan. Turistina edullisia ruokapaikkoja on vielä entistäkin haastavampaa löytää. Vaikka tämä selonteko matkan kustannuksista saattaakin jäädä hieman köyhäksi nuukailuvinkkien osalta, haluan silti hehkuttaa Kööpenhaminaa matkakohteena: kaupungissa on todella helppo tulla toimeen!

Ensin kuitenkin lyhyt katsaus matkabudjettiin. Mies maksoi majoituksesta ja lennoista puolet, vaikka tyttönikin oli mukana:

Lennot (1 aikuinen + ½ lapsi): 80,85€
Majoitus (Airbnb-kaksiosta puolet, 2 yötä): 116,08€
Cats-musikaalin liput 2kpl: 168,94€
Julkinen liikenne: 31,72€
Muut: 231,74€

Yhteensä: 626,33€

Majoitus:
Majoitus hoitui tuttuun tapaan Airbnb:n kautta. Ensimmäisen varatun asunnon jouduimme valitettavasti perumaan allergiavaaran takia, kun omistaja ilmoitti hankkineensa kissan. Seuraava varaamamme asunto oli hieman kalliimpi, mutta huomattavasti lähempänä Royal Arenaa, jossa Cats-musikaali esitettiin. Lisäksi asunto sijaitsi upouudessa talossa Ørestadin  nopeasti kasvavalla alueella, aivan Vestamagerin metroaseman vieressä. Asunto oli sisustettu skandinaavisen muodin mukaisesti ja ikkunoista oli näkymä ohi virtaavaan "kanaaliin". Yllättäen vuokraan kuului myös varsin ylelliset aamiaistarvikkeet kera mansikoiden ja suklaan. Ei valittamista!




Cats-musikaali:
Musikaalin kanssahan kävi sillä tavalla hassusti, että juuri kun olin päättänyt matkustaa Tanskaan sitä katsomaan (eli ostanut liput), sainkin kuulla, että musikaali tulee myös Suomeen! Ilmeisesti muutos tuli aivan yllättäen, sillä musikaalia mainostettiin todella vähän aikaa ja se jopa kävi Suomessa ennen kuin se saapui Tanskaan. No, matka oli joka tapauksessa kaiken vaivan arvoinen. Jos jotakin olisin saanut muuttaa niin olisin toivonut parempaa varausysteemiä Royal Arenaan - vaikka olin valmistautunut maksamaan mitä tahansa hyvistä paikoista, saimme siltikin paikat aivan permannon reunasta. Lavalle näimme vähän turhan sivusta, mutta onneksi edessämme oli valtava screeni, jolta näki yksityiskohtaista videokuvaa lavan tapahtumista. Ensi kerralla aion kyllä päästä eturiviin keskelle.

Julkinen liikenne:
Kööpenhaminassa on todella helppoa ja melko edullistakin matkustaa! Helppokäyttöisiltä automaateilta voi ostaa kertalippuja (4,92€) tai kännykkäsovelluksesta 24 tunnin lipun (10,94€). Näillä pääsee matkustamaan vyöhykkeillä 1-4, eli käytännössä niin pitkälle keskustassa kuin turistilla on tarve. Metrot kulkevat ilman kuljettajaa ja ensimmäisestä istuinrivistä näkee suoraan eteenpäin raiteille. Mihin Y-n mallinen metroverkko ei kulje voi mennä helposti junalla. Busseja emme kokeilleet. Lapset kulkevat julkisessa liikenteessä maksavan aikuisen seurassa ilmaiseksi 11-vuotiaaksi asti! 

Muut kulut: 
Kööpenhaminassa olisi pärjännyt luottokortilla koko matkan ajan, mutta Guinness World Records-museon kortinlukija oli rikki, joten kävin nostamassa 1000 kruunua eli noin 150€ käteiseksi. GWR-museo + kauhutalo olivat jokseenkin hauskat, mutta en silti suosittele niitä: Ennätys-näyttely koostuu aika suureksi osaksi pelkistä seinälle tulostetuista ennätys-kylteistä, eivätkä esillä olevat mallinuket juuri kuvasta itse ennätyksiä. Kauhutalo oli melko pelottava 8-vuotiaan mielestä. Sisäänpääsy aikuiselta ja lapselta yhteensä maksoi noin 30€.
Ostimme aika vähän tuliaisia, joten suurimmaksi osaksi rahaa kului syömiseen. Emme kauheasti laskeneet ruokakuluja vaan söimme hyvin koko matkan ajan. Ravintolaruoka maksoi melko saman verran kuin Suomessakin, mutta on kuitenkin hyvä huomata, että vesi ei ole ravintoloissa ilmaista.
Noin 50€ kului iloisesti Cats-musikaalista ostettuun DVD:hen, käsiohjelmaan ja jääkaappimagneettiin. 

Kielestä ja turvallisuudesta:
Kööpenhaminassa kaikki osaavat puhua sujuvaa englantia, joten kaupungissa on todella helppoa asioida ja kulkea. Kokemukseni mukaan tanskalaiset ovat todella ystävällisiä ja auttavat mielellään. Itse asiassa Kööpenhamina on ihmeen siisti ja rauhallisen oloinen kaupunki - kerjäläiset, syrjäytyneet ja jopa vanhukset loistavat poissaolollaan. Tuntuu, että kaupunkialueella asuu vain tyylikkäitä kaupunkilaisia, jotka sisustavat kotinsa viimeisen päälle upeasti. Ja kaikki kulkevat polkupyörillä, joten autoja keskustassa on tuskin ollenkaan.
Ymmärrän ruotsinkieltä heikosti, mutta mielestäni kirjoitettua tanskaa oli yllättävän helppoa tulkita. Puhutusta tanskasta ei sitten saanutkaan yhtään mitään selvää kummallisen ääntämyksen vuoksi.




sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Lapsen kanssa kaksin

Ehei, vielä ei Ananas ole siirtynyt sinkkumarkkinoille! Olen vasta maistelemassa sitä, miltä yksinasuminen tuntuisi. Toisin sanoen olen kolme viikkoa työleskenä, kun mies on komennuksella Saksassa.

Kolme viikkoa, joista kaksi jo takanapäin, on ollut oiva hetki rauhoittua ja tutkia omia tunteita. Tosin tässä blogissahan me emme liikaa tunneasioissa rämmi vaan tällä kertaa haluan nostaa esille ihan muut jutut: Nimittäin keksimämme puuhat tyttären kanssa! Ollessamme kahden, olemme vaihteeksi taas lähentyneet valtavasti tyttäreni kanssa. Meillä on ollut jopa oikein mukavaa tässä uudelleenkoittaneessa kahdenolossa. Alle olenkin listannut niin ilmaisia kuin maksullisiakin puuhia, joihin olemme ryhtyneet: 

Linnanmäki:
Ehdottomasti kallein oli kesällä unohtuneen huvipuistoretken toteuttaminen Linnanmäen viimeisinä aukiolopäivinä. Kimmokkeena lintsireissulle olivat ikävät uutiset, joiden mukaan huvipuistolaite Vekkula olisi saanut purkutuomion. Tyttäreni ei ollut vielä koskaan käynyt rannekkeen kanssa Linnanmäellä, joten Vekkulaan oli meidän päästävä niin kauan, kuin se oli mahdollista! Siispä haimme rannekkeet paria euroa halvemmalla Prisman asiakaspalvelupisteestä ja suuntasimme kohti Helsinkiä. Minulla on salainen luottopaikka, jossa saimme parkkeerata hyvin edullisesti ja arkipäivänä Linnanmäkikin avautui vasta neljältä, joten ehdimme nauttia laitteista koko rahan edestä. Sää oli mainio, mutta lintsillä ei ollut porukkaa paljon yhtään! Suosittelen lämpimästi syysarki-iltaa lintsivierailulle: vuoristorataa lukuunottamatta pääsimme kaikkiin laitteisiin saman tien. Syksyn valokarnevaali on upeaa katsottavaa jo itsessään ja sitähän pääsee ihailemaan paikan päälle aivan ilmaiseksi. 

Hinta: 72€ (S-etukortilla), hattara + pehmis 8,80€



Levysoitin:
Ostamani levysoitin on ollut hauskaa viihdettä meille molemmille. Iltaisin tyttö on saanut valikoida isäni levyistä meille kuunneltavaa. Olemme molemmat yhtä tietämättömiä bändeistä, joita isäni tykkäsi kuunnella, mutta kivoja musiikkilöytöjä on tullut tehtyä! Opetin työtölle, miten vinyylilevyjä tulee kohdella, miten pölyt pyyhitään levyn pinnalta ja miten levysoitin toimii. 

Hinta: Olemassa olevista tavaroista nauttiminen on ilmaista!


Lautapelit:
En ole vuosiin pelannut lautapelejä, suosin yleisesti ottaen videopelejä, mutta nyt on lautapelikärpänen päässyt puremaan. Kävin vinkkauksessa, jossa kerrottiin nykyaikaisista lautapeleistä, paremmin sanottuna perhepeleistä. Sain monta kivaa suositusta ja erittäin onnekkaasti löysin suurimman osan haluamistani peleistä kirjastosta! Pääsimme siis aivan ilmaiseksi kokeilemaan erilaisia lautapelejä. Suosikkimme tähän mennessä ovat olleet: Love letter ja Carcassone Etelänmeri. Haemme pian lisää erilaisia pelejä kokeiluun, mutta kivaksi osoittautuneen Love letterin ostin jo omaksikin. Näiden lisäksi askartelimme itse oman muistipelin englannin sanoista ja numeroista. Muistipelin kanssa on kiva treenata englantia, joka kakkosluokkalaisilla on alkanut tänä syksynä. 

Hinta: Love letter 14€, muut pelit ilmaiseksi kirjastosta


PokemonGO:
PokemoniaGO:ta on kerrassaan kiva pelata yhdessä. Meillä on tytön kanssa yhteinen tili, johon voimme kirjautua omilta puhelimiltamme. Näin saamme tehokkaammin kerättyä pokemoneja ja tavaroita, kun teemme yhteistyötä. Tyttö hoitaa pokemonien nappaamisen ja minä kerään hänelle tavaraa työpaikkani välittömässä läheisyydessä olevilta pokestopeilta. Reissussa pysähdymme välillä pelaamaan ja kävelylenkeillekin lapsonen lähtee paljon mieluummin pelin kanssa kuin ilman. 

Hinta: PokemonGO:n lataus 0€


Haravointi ja kotityöt:
En ole asettanut lapselle varsinaisesti omaa vastuualuetta siivouksen suhteen, mutta edellytän, että hän auttaa minua aina pyydettäessä kotitöiden kanssa. Tyttö osaa lajitella pyykit pesua varten, tyhjentää ja täyttää tiskikonetta ja laittaa pyykit kuivamaan. Kahdestaan ollessamme tyttö saa auttaa myös kevyempien kauppakassien kantamisessa autosta kotiin ja osallistua muutenkin kotitöihin enemmän. On ihan mukavaa hoitaa kotia yhdessä. Syyslomalla kävimme vaarin luona ja siellä haravoimme pihaa - tyttö on ollut aina hyvin innokas haravoija. Pohjoisessa omenia oli tullut varsin iso sato ja omenapuiden aluset olivat täynnä pudonneita lehtiä ja omenia. Sekä haravointi että omenien nokkiminen maasta olisivat olleet mahdoton urakka, joten ratkaisimme ongelman lapioimalla sekä lehdet että omenat lumilapiollla kottikärryihin! Enpä ole koskaan lapiolla lapannut omenia. Tietenkin keräsimme ämpärillisen ilmaisia omenia kotiintuomisiksi. 

Hinta: haravointi +25€/nuppi vaivanpalkkaa vaarilta :)


Electronic pocket pets: Puppy
Retroilu:
Olemme käyneet kiertelemässä kirpputoreja ja muutenkin puhuneet paljon esim. minun lapsuudestani. Tyttö oli hyvin kiinnostunut, kun kerroin hänelle, millaisia virtuaalilemmikit olivat ennen älykännyköitä. Tyttö pelaa omalla kännykällään monia vastaavia eläintenhoitopelejä, mutta mukana kannettava erillinen pelilaite oli hänestä kiinnostava. Omaakin nostalgianälkääni rauhoittaakseni päädyinkin selailemaan ebaysta virtuaalilemmikkejä. Tälläkään kertaa ebay ei pettänyt, mutta hyvä tavaton, miten ovat vanhat virtuaalilemmikit nyt hinnoissaan! Ihan huoletta saa varautua maksamaan lapsuudesta tutusta lemmikistä 30-50€/kpl! Lisäksi postikulut saattavat lähes tuplata hinnan. 

Ostin kaksi virtuaalilemmikkiä, jotka minulla on ollut lapsena itselläni. Toinen niistä jo saapuikin. Tytön kommentti: "Onko tän näyttö näin pieni?!"

Hinta: 2 x 30€ + uudet patterit.

perjantai 20. lokakuuta 2017

Miinuslukuja, minuuslukuja

Nyt tulee hieman synkempää luettavaa. Pahoittelen, mutta tämä ei ole ehkä sopivaa luettavaa aivan pienimmille säästäjille. Tämän blogipostauksen sisältö saattaa hyvinkin järkyttää herkimpiä.

Plussaluvut taloudessani olivat jokseenkin hyvällä mallilla, etten sanoisi kondiksessa, mutta miinusluvuista ei valitettavasti voi sanoa aivan samaa. Olen kartellut aiheesta kirjoittamista, mutta totuutta on joskus katsottava silmästä silmään. Talouteeni on ilmestynyt uusi menolaji: luottokorttilasku. Ja jostakin täysin käsittämättömästä syystä tuo luottokorttilasku on ollut jo noin kahden kuukauden ajan suuruusluokkaa 250€, vaikken suinkaan ole ostanut mitään suunnitelmiini kuuluvia isompia ostoksia, kuten matkoja. Ehei, nämä ostokset ovat tulleet pikkuhiljaa kuukauden aikana, osittain myös isompina könttinä verkkokauppatilausten muodossa! Samanlainen lasku on jo muodostunut myös tästä lokakuusta.

Pyhimyksetkin sortuvat siis joskus.

Aiemmassa elämässäni minulla on ennenkin ollut jaksoja, jolloin mielialani on ollut alavireinen tai elämässäni on ollut vaikeasti tiedostettavia ongelmakohtia. Toiset ratkeavat pulloon, mutta minulle ei alkoholi maistu - minä ratkean tavaran osteluun. Täysin holtittomasta ostelusta en tosin suostu puhumaan, sillä suurin tyydytys tästä lohtutoimintamallista tulee nimen omaan tarjousten ja diilien etsimisestä. Hyvä mieli tulee, kun saa jotakin erityisen mieluista parhaaseen mahdolliseen hintaan. Tavaran kanssa toimin kuten asuntojenkin: valitsen tarjolla olevista malleista kaikkein mieluisimman ja pyrin tekemään suurimman voiton jo ostaessani tuotteen alle markkinahinnan. Tuhlaillessanikin pyrin ostamaan seuraavien periaatteiden mukaisesti:


  1. Osta vain tarpeeseen/käyttöön
  2. Valitse tarjolla olevista malleista paras, jotta myöhemmin ei tarvitse vaihtaa parempaan
  3. Iloitse ostamistasi tavaroista myös oston jälkeen
Ohje numero kolmonen on erityisen tärkeä ja sen olen huomannut myös hillitsevän ostohimoa pidemmän päälle. Jos on tullut tuhlattua niin sitä ei pidä hävetä. Hutiostoksia ei pidä tehdä alun alkeankaan niin, että niitä pitäisi piilotella jonnekin komeron pohjalle. Se mikä on ostettu on ostettu harkiten ja siitä pitää pelkästään iloita. Kun ostoksen tekee järkevin perustein, sitä pääsee käyttämään ja se tuo iloa elämään (käänteinen KonMaritus!).

Tämän postauksen idea on paitsi kohdata tuhlailuni silmästä silmään, myös muistuttaa minulle, millaisia hankintoja taloomme on muuttanut. Kokoelmakuvat voin palata myös myöhemmin, kun haluan muistaa hankintojeni uutuudenviehätyksen. 


Tässä on tuoreimpia ostoksiani. Syyslomalla suuntasimme tyttären kanssa kohti pohjoista ja siellä kävimme hurvittelemassa mm. HalpaHallissa. Ja siellähän oli niin halpaa, että poistuin kaupasta 280€ köyhempänä! Kuvassa ei tosin ole aivan kaikkia ostoksiani, eivätkä kaikki nämä ole HalpaHallista. Ostin paljon edullisia alusvaatteita lapselle, meille molemmille Kuoman talvikengät (kuvassa kauan etsimäni Kuoman Tulilintu-talvikengät 66€, mutta pakko oli ostaa, kun loppuunmyydystä mallista oli pari paria jäljellä ja toiset juuri minun kokoani). 
Näiden lisäksi ostin mm. autoon uudet pyyhkimensulat. Pikku Myy-pyyhe (15€) on kummitytölle joululahjaksi ja myös pelit menevät joululahjoiksi. 
Astiat ja kodintekstiilit ovat heikkouteni: en tiedä yhtään, mitä tekisin 7€:n Angry Birds Stella ja Luca-posliinirasialla, mutta pakko oli napata mukaan, kun olin sitä silmäillyt jo 1-2 vuoden ajan ja se oli nyt poistossa. Suuren muumipurkin sain vaarilta lahjaksi, joten se ei varsinaisesti verottanut minun kukkaroani vaikka olikin poistamyynnissä HH:ssa. 
Tyttärelle olen silloin tällöin ostanut Littlest Pet Shop-hahmoja, joita hänellä ei ole koskaan ollut montaa. Kirpparilta olen löytänyt niitä 3€/kpl ja kaupasta 3,95-4,50€/kpl uutena. 
Omaksi puuhakseni ostin alennusmyynnistä kaksi kerää iloisen väristä lankaa (Novita Riemu, 2€/kpl) ja puikot. Neulominen rauhoittaa kyllä mieltä mukavasti.


Jokin aika sitten päätin täydentää sarjakuvakokoelmaani kaikilla niillä nimekkeillä, jotka on muutaman vuoden aikana jäänyt ostamatta. Satsi maksoi 180€, mutta pidän sitä ihan hyvänä hintana, kun suurin osa nimekkeistä oli reilussa alessa ja en ole moneen vuoteen tilannut isompaa erää luoettavaa. Esimerkiksi I am a Hero -sarjaa luin netistä jo kauan ennen kuin se käännettiin englanniksi ja silloin lupasin itselleni, että jos sarjaa koskaan alettaisiin kääntää, ostaisin fyysisen kopion korvauksena piratoinnistani. 

Hal Duncanin Pako helvitästä oli nimeke, jota olin jo vuosia etsinyt kirppareilta ja viimein se osui kohdalle 2,40€:n hintaan. Myös Hugo-pelit löysin kirpputorilta edullisesti. Spinnerit taas ovat tyttärelle - villitys alkanee viimein saavuttaa huippunsa/loppunsa, kun spinnereitä saa nyt kaupoista euron kappalehintaan. Prätkähiiret-sarjakuva taisi maksaa divarissa hulpeat 0,50€. Kuvasta unohtui isohko kasa Walkig Dead-sarjakuvia, jotka niin ikään pelastin divarista, vitosen kappale.

Sylvanian Families -sarjaa en enää kerää, mutta kun kiva setti osui kohdalle 7€:n kohtuullisella poistohinnalla, nappasin senkin mukaan. Unohtui tämä paketti tuosta aiemmasta kuvasta niin siksi se on vähän epäloogisesti nyt tässä kirjojen ja pelien kanssa.


Tom of Finland -musikaali oli ehdottomasti yksi parhaista kokemuksistani tältä vuodelta. Olisin jo aiemmin halunnut tukea Tomppaa ostamalla Finlaysonin mallistoa, mutta niiden hinta on ollut yksinkertaisesti liikaa minun budjetilleni. Odottaminen kuitenkin palkittiin, sillä Finlaysonilla oli juuri valtava ale, josta sain ostettua tekstiilejä muhevalla alennusprosentilla! Kake ja Blue Squad -lakanoiden normaalihinta oli noin 80€/kpl, mutta ostin ne itse 30€:n hintaan. Tyynyliinat normaalisti 22€, nyt 7€/kpl - koristetyynyliinat samaa luokkaa. 88€ yhteensä taisi tämä setti kustantaa. 
En ole aivan varma, milloin ja missä uskallan näitä lakanoita käyttää: viimeistään, jos jään sinkuksi, aion nukkua yöni Tompan iloisten miesten kanssa. Koristetyynynpäälliset tosin ovat jo käytössä. 



Arabian syysastiasto oli minulle suorastaan pakko(mielle)ostos. Hieman tavallisesta poiketen "Alkuperää kunnioittaen"-sarjan kuvitukset ovat hyvin surullisia ja synkkämielisiä. Ja juuri siltähän minustakin on tuntunut. Teepannulla voi hauduttaa oikeaa teetä ja sitä olen juonutkin nyt kannukaupalla. Irtoteepussit piilotin isohkoksi kasvaneeseen posliinirasiakokoelmaani. Rakastan näitä asioita: mustavalkoinen yhdistettynä hituseen keltaista on kuin suoraan omasta mielenmaisemastani. 

Ananas-täti kiittää ja kuittaa.