Yhteistyössä

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Henkivakuutusasiassa SOPU!

Isäni kuoltua alkuvuodesta 2015 olen kokenut pitkän ja kaikin puolin erikoisen matkan yhdessä vakuutusyhtiö IF:n kanssa.

Kerratakseni tarinan lyhyesti: Muutamat isän kuolemaan liittyvät seikat aiheuttivat sen, ettei ollut aivan selvää, kenelle hänen oman, henkilökohtaisen henkivakuutuksensa korvaussumma kuuluisi. Vastakkain olimme minä veljeni kanssa ja äitipuolemme. IF olisi aluksi maksanut summan kuolinpesälle, eli minulle ja veljelleni, mutta äitipuoleni teki asiasta valituksen ja asia lähti vakuutuslautakuntaan käsiteltäväksi. Siellä asia muhi noin puolentoista vuoden ajan, kunnes saimme päätöksen, joka lyhykäisyydessään oli, ettevät he pysty asiaa ratkaisemaan ilman henkilöhaastatteluja ja niitä vakuutuslautakunta ei harrasta. 

Siispä vaihtoehdoiksi jäi joko sopia, miten/kenelle rahat jaetaan tai viedä asia käräjäoikeuteen. Tässä vaiheessa molemmilla osapuolilla oli jo asianajajat neuvonantajina ja molempien osapuolien asianajajat olivat sitä mieltä, että summa kuuluisi ilmiselvästi heidän "päämiehelleen". Onneksi veljeni otti asian hoidon kontolleen ja kirjoitteli molempien asianajajien kanssa pitkiä sähköposteja. Ja juuri niin kuin pelkäsinkin, molempien osapuolten sopimustarjoukset olivat aivan yhtä kaukana toisitaan, kuin Huutokauppakeisarin tarjoukset ikinä. Saimme vakuutusyhtiöltä monen monta eri eräpäivää, johon mennessä sopimuksen tulisi syntyä tai he siirtäisivät korvaussumman pois käsistään aluehallintovirastolle. Eräpäivät tulivat ja menivät, emmekä päässeet yhteisymmärrykseen. Olimme oikeastaan jo siinä luulossa, että raha olisi jo siirretty pois, mutta ilmeisesti kesälomat hidastivat prosessia huomattavasti. Vakuutuslautakunnasta rahan kyllä saisi samoilla ehdoilla kuin vakuutusyhtiöstäkin, mutta sen lisäksi summasta vähennettäisiin joitakin siirto- tai säilytyskorvauksia.  

Noin puoli vuotta asian kanssa painittuamme olemme kuitenkin viimein päässeet asiassa sopimukseen! Äitipuoli piti pitkään kiinni kannastaan, jonka mukaan hänelle kuuluisi leskenä puolet summasta (jos ei koko summaa), mutta me emme tähän suostuneet. Ehdotimme itse summan jakoa kolmeksi, jolloin jokainen saisi saman verran - tämä ei aluksi mennyt ollenkaan läpi vaan vastapuoli alkoi vihjailla asian ratkaisusta käräjäoikeusessa. Saimme omalta asianajajaltamme vinkin, että voisimme tarjota äitipuolelle nimellisesti hieman enemmän, mutta sen jälkeen summa jaettaisiin kolmeksi. Veljeni laati tarjouksen - ja se meni läpi! Tarjosimme äitipuolelle summasta 1000€ + 1/3 loppusummasta. Olimme kait kaikki niin kyllästyneitä vääntämään asian kanssa, että sopu löytyi. 

Tämän viikon maanantaina saapuivat vihdoin ja viimein niin korvauspäätös kuin raha tilillekin. 2 vuotta ja 8 kk isän kuoleman jälkeen. Otsahiukseni ovat harmaantuneet ja välit äitipuoleen ovat tyystin poikki, mutta viimein se on ohi. Isän viimeinen osa perintöä on tilillä: 

22 177€

Summasta ei pitäisi mennä veroa, mutta saa nähdä, pitääkö asiasta vääntää verottajan kanssa. Uudistus, jonka perusteella henkivakuutuskorvaukset ovat kokonaan perintöveron piirissä tuli voimaan vasta vuoden 2016 alussa. Ainakin korvauspäätöksessä sanotaan, että tähän korvaukseen sovelletaan vielä 35000€:n verovapaata rajaa. 

Nähtäväksi myös jää, millaisen laskun asianajajamme lähettää. Ensitapaamisessamme hän sanoi veloittavansa vain muutaman kympin konsultointipalkkion, jos emme etene oikeuteen asti. Olemme myös itse hoitaneet yhteydenpidon vastapuolen asianajajan kanssa sekä kaivelleet valtavasti tietoa lakipykälistä. Omalta asianajajaltamme saimme lähinnä neuvoja ja rohkaisua. 

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Uusi auto, mutta mikä?

Keskiluokkaistuminen jatkuu ja uudemman auton hankinta lähestyy vääjäämättä.

Rakas Avensikseni alkaa lähestyä 20 vuoden kunioitettavaa ikää ja 500 000km mittarilukemaa. Lisäksi sen tyyppivika, eli jarrut ovat jo aika seniorimaisen heikot ja kaasuttaessakin auto vähän putputtelee. Muuten ei autossa ole kyllä mitään vikaa, mutta hinausvakuutusta ei yli 20-vuotiaaseen autoon enää saa. Siispä olen alkannut silmäillä uudempia autoja. Koska lukijoissani saattaa olla myös niitä, jotka autoista tietävät, ajattelin kirjoittaa hakukriteerit auki blogiinikin. Uuden auton olisi tarkoitus olla ennen kaikkea edullinen, edullinen ja edullinen. Tosin muutama mukavuustekijäkin listaltani löytyy, koska keskiluokkaistuminen.

Uudelta autoltani toivon: 

Kuvahaun tulos haulle yaris 2007
Toyota Yaris

  • Pieni koko, mutta kuitenkin 5 ovinen
  • Mahdollisimman alhaiset CO2-päästöt (=pienempi autovero)
  • Mahdollisimman alhainen polttoaineenkulutus, yhdistelmäkulutus max 5,5l. Pääpaino edullisella maantieajolla.
  • Niin uusi, kuin budjetti venyy, mutta väh. vm. 2005
  • Mittarilukema 50tkm-120tkm.
  • Bensakäyttöinen, manuaalivaihteinen
  • Moottoritilavuus saisi olla 1,2l tai isompi pitkien ajomatkojen takia.
  • Lisävarusteet: Keskuslukitus, ABS-jarrut, sähköiset ikkunat ja ilmastointi
  • Bonus: Olen pitkään haaveillut vakionopeudensäätimestä. Ei kuitenkaan pakollinen.

Budjetti: 4500-10000€
Budjetti venyy sen mukaan, millainen auto on. Paremmasta autosta voin maksaa enemmän, järkevän yhdistelmän voin ostaa halvemmalla. 


Olen varsin merkkiuskollinen Toyotalle, mutta muutama muukin malli on kiinnittänyt huomioni. Uusi autoni saattaisi olla jokin seuraavista:
  • Toyota Yaris (mielestäni luotettavin, mutta kallis)
  • Ford Fiesta (sisäisesti ja ulkoisesti kaunein, mutta vähemmän luotettava)
  • Honda Jazz (pienikulutuksinen ja edullisempi, jolloin budjetilla saisi paremman/uudemman)

Kuvahaun tulos haulle honda jazz
Honda Jazz

Yllä olevien ominaisuuksien lisäksi auton ulkonäön olisi oltava myös mieleinen. Seuraavana vähemmän tärkeä lista auton ulkonäkökriteereistä, jotka myös rajaavat hakutuloksia. On kuitenkin huomioitava, että ulkonäkökriteerini ovat joustavempia ja suuren valikoiman johdosta yleensä on mahdollista valita autoista myös itseä miellyttävä väri/sisus: 

  • Miellyttävät värit: hopea, sähkön sininen, ruusunmarja, lämpimän keltainen, murrettu vihreä, viininpunainen tai tumman violetti
  • Ei-missään-nimessä-värit: Musta (kuuma), valkoinen (likaantuu) ja kirkkaanpunainen (haalistuu)
  • Kojelaudan mittarit saisivat olla ratin takana (Yariksessa keskellä). Jazzin ja Fiestan kojelaudat ovat hienot. Fiestassa väriä on myös sisämuoveissa, josta pidän!
  • Ei kolaroitu tai kolhittu, ehdin sitä tehdä myöhemmin itsekin.

Kuvahaun tulos haulle ford fiesta interior  Kuvahaun tulos haulle toyota yaris console  Kuvahaun tulos haulle honda jazz console

Kuvissa: Fiesta, Yaris, Jazz

Näillä kriteereillä kun rajailee niin ihan mukavasti tulee Nettiauto.fi:ssäkin hakutuloksia, mutta juuri sitä oikeaa ei ole vielä tullut kohdalle. Kaukaatakin olisin valmis sen hakemaa, jos hyvä löytyisi. Rahoituspuolelta minulla on lähiaikoina teille iloisia uutisia, mutta ei siitä nyt sen enempään. Haaveilen uudemmasta autosta jo senkin takia, että olen aina ajanut +10 vuotta vanhoilla autoilla ja olisi kerrankin mukava omistaa hieman uudempi auto. On kuitenkin myönnettävä, että upouusissa autoissa on jo sen verran korkealentoista tekniikkaa, että ihan hyvin pärjään ilmankin peruutustutkia tai automaattikuskeja. Lisäksi olisi mahtavaa, jos luottokorjaani Nyrkkipaja pystyisi autoa vielä korjeilemaan, eikä autoa tarvitsisi käyttää merkkihuoltamossa. 


Kuvahaun tulos haulle ford fiesta
Ford Fiesta


Kommenttikenttään saa jättää ajatelmia edullisista autoista! Kuulen mielelläni suosituksia hyväksi havaituista ja ennenkaikkea edullisista pikkuautoista. 

maanantai 14. elokuuta 2017

Epäonnen iPad

Ensimmäinen ostokseni yrityksen kautta tienaamillani rahoilla tehty ja se on viimein saatu jopa kotiin asti:
iPad Pro 12,9", 64Gt Wifi (Tähtiharmaa).

Uskolliset työkaverini


Sanon, että viimein, sillä ensimmäisen tilaukseni tein jo 2.7., eli lähes puolitoista kuukautta sitten. Sen jälkeen onkin tapahtunut oikea surkeiden sattumusten sarja, josta aion tänään teille kertoa.

Tilasin ensimmäisen padini Dustinilta - tässä nimi, joka kannattaa painaa mieleen, ei niin kovin hyvässä mielessä. Tuote on ollut ilmeisen haluttu sillä tämä malli on ollut koko ajan vähän kortilla joka kaupasta. Tilasin kuitenkin sieltä, mistä halvimmalla sai ja hintaa laitteelle piti tulla vain 881€, kun muualla siitä pyydettiin n. 919€. Toimutusaika meni jonnekin parin viikon päähän, mutta minulle se sopi, sillä tarvitsen tablettia työkäyttöön vasta syyskuussa. Ajattelin, että tässähän on paljon aikaa vielä odotella.

Parin viikon päästä sainkin noutoilmoituksen ja menin hakemaan tablettini postista. Paketti, jossa tabletti saapui tuntui kumman pieneltä. Kun olin lähetyslaatikon avannut, iski ikävä totuus silmille. Minulle oli lähetetty muuten juuri oikea tuote, mutta pienemmällä 10,5" näytöllä. Sehän on selvää, ettei kukaan vahingossa ainakaan isompaa tai kalliimpaa mallia lähetä, joten otin yhteyttä Dustinin asiakaspalveluun, jotta voisin selvittää ongelman. Asiakaspalvelusta minua pyydettiin luettelemaan tablettilaatikon kyljessä olleesta varasto-tarrasta löytyvä koodi. Luetellessani koodia huomasin, että tuossa tarrassa luki jo itsessään, että tabletin pitäisi olla 12,9". Ja tietenkin myös asiakaspalvelija sanoi, että tuotteen pitäisi olla oikea. Paitsi, kun ei ollut: Applen omassa laatikossa luki edelleen pienempi koko ja paketti itsessään oli täysin saman kokoinen kuin vanha kymppi-tablettini. Mitenkään sitä isompaa mallia ei olisi niin pieneen laatikkoon saanut tungettua paitsi vääntämällä. Asiaa lähdettiin selvittämään Dustinin varastonkin kanssa, mutta sieltäkin sanottiin, että heidän inventaarionsa mukaan mitään virhettä ei olisi sattunut ja heiltä olisi lähtenyt 12,9" tabletti.

Noh, sain sitten sähköpostiini palautuslipuskan, jonka tulostin paketin päälle. MInulla oli toinenkin palautettava tuote (aivan eri verkkokauppaan) ja päätin viedä paketit samaan aikaan postiin. Paha virhe. Vein palautuspaketit lähipostiin ja ensialkuun ajattelin kaiken sujuneen aivan normaalisti. Sain palautuksista kuitin ja palasin kotiin. Muutaman päivän päästä otin Dustiniin taas yhteyttä kysyäkseni, onko minulle tulossa uusi, oikea tuote virheellisen tilalle. Kävi ilmi, ettei palautuspakettini ollut tullut perille. Asiaa alettiin taas selvittää ja minulta pyydettiin kuvaa saamastani palautuskuitista, sillä Dustinin mukaan heidän antamaansa palautuslipukkeen koodia ei ole koskaan käytettykään. Kylmä hiki alkoi pukata otsalleni, kun kaivoin ärrän palautuskuitin lompakostani. Kuittiin oli merkitty seuraavaa:

Palautus, koodi xxxxxxxx   x2     hinta 0€
ALV koodi xxxxxxxx   x2      hinta 0€

Toisin sanoen, kuitti sisälsi vain yhden koodin, mutta kahdella rivillä ja sen perään oli isketty x2 kertomaan pakettien lukumäärän. Molemmat paketit oli laitettu saman lähetystunnuksen alle, vaikka toinen oli matkalla Ruotsiin ja tabletin olisi pitänyt lähteä Helsinkiin! Ja tottakai se oli juuri se kallis tabletti, jolla ei ollut omaa palautuskoodia. Dustin lähti pakettia metsästämään ja niin aloin minäkin.

Menin käymään R-kioskilla, jonne paketit olin vienyt ja siellä sattuikin olemaan sama myyjä, joka virheen oli tehnyt. Kun selitin asian hänelle hän meni kovasti vakavaksi ja sanoi, että se onkin sitten vaikeampi juttu selvittää. Paketit olivat kuitenkin jo lähteneet Matkahuollon matkaan, joten sain Matkahuollon asiakaspalvelunumeron, jonne minun tuli soittaa.

Sinneppä sitten soitin ja vastassa olikin sellainen asiakaspalvelutäti, että oksat pois. Hänen mukaansa tällaista virhettä ei ole mahdollista tapahtua, mutta mihinkään hän ei kuitenkaan "voi ottaa kantaa". Tätä fraasia hän hoki hokemistaan. Järjestelmästä pakettia ei (tietenkään) löytynyt, joten hän ei asiassa voinut auttaa. Koetin kysyä, mitä tapahtuu paketeille, joissa ei ole lähetystunnusta tai joissa on eri osoite päällä, kuin mihin koodi osoittaa. Täti ei osannut sanoa, koska tällaista virhettä ei ole mahdollista tapahtua. Vasta kun pyytämällä pyysin, hän suostui lähettämään kyselyn sinne jonnekin, missä paketit varsinaisesti kulkevat, olisiko sieltä pakettiani löytynyt. Myöhemmin sain heiltä yhteydenoton jonka mukaan molemmat lähettämäni paketit olisivat lähteneet samaan paikkaan, eli Ruotsiin, huolimatta siitä, että paketin päällä lukee aivan eri firma, osoite ja maa vastaanottajan kohdalla. Sillä tiellä paketti taitaa edelleen olla.

Tässä kohtaa Dustinin mukaan palautus olisi kuitenkin nyt ok ja heidän ongelmansa, mutta he jotenkin unohtivat, että olin pyytänyt lähettämään tilalle oikean kokoisen tabletin. Jouduin myöhemmin ottamaan uudelleen heihin yhteyttä, kun mitään ei alkanut kuulua. Sain vastauksen, että edellinen asiaa käsitellyt henkilö oli ilmeisesti ymmärtänyt jotain väärin tai unohtanut tilata tabletin minulle. Nyt sain sähköpostiini uuden tilausvahvistuksen ja jäin odottelemaan tablettia - joka ei koskaan tullut. Tilausvahvistuksen jälkeen sain viestin, että toimituspäivä on lykkääntynyt parilla viikolla ja tämäkin päivä tuli ja meni. Kävin Dustinin sivuilla katsomassa tuotteen tietoja ja siellä oli merkitty toimituspäivä jonnekin kuukauden päähän. Otin jälleen kerran yhteyttä asiakaspalveluun ja pyysin perumaan tilaukseni. Etsisin tabletin jostakin muualta. Olin maksanut tabletin luottokortilla, jotta voisin todeta saaneeni ehjän ja oikean tabletin ennen maksun maksamista. Nyt alkoi luottokorttilaskun eräpäivä kolkutella ja tablettia ei edelleenkään oltu edes lähetetty. Tämä tapahtui perjantaina, enkä ole vieläkään saanut mitään ilmoitusta, että maksuni olisi hyvitetty luottokortille, eikä hyvitys näkynyt verkkopankissakaan.

Aloinpa siis katsella netistä kauppoja, joilla haluamani tabletti saattaisi olla ihan hyllyssä, vaikka vähän kalliimmalla hinnallakin. Onnekseni huomasin, että Hyvinkään Gigantissa olisi yksi kappale juuri oikeaa mallia ja sen voisi varata kahden tunnin päähän noutotilaukseksi. Tein varauksen ja lähdin ajamaan kohti Hyvinkäätä. Ajattelin, että pian saan tabletin käsiini ja tulevat työjutut ovat sillä turvattu - olipas suuri vaiva tämän kanssa. Taisin hengähtää vähän liian aikaisin.

Menin Gigantin asiakaspalvelupisteelle noutamaan varaustani ja täti siinä hetken aikaa kaiveli konetta. Tekemääni varausta ei tuntunut oikein löytyvän mistään ja hän pyysi minulta tiedot varaamastani laitteesta. Tässä kohtaa mieleni alkoi olla jo varsin synkkä pahoista aavistuksista. Täti lähti etsimään laitetta varastosta ja palasi hetken päästä takaisin tyhjin käsin. Kävi ilmi, että tuote, jonka piti olla viimeinen kappale ko. tablettimallia, olikin asiakaspalautus, joka oli vahingossa lipsahtanut saatavilla olevaksi nettikauppaan. Se ei siis ollut uusi vaan jo avattu pakkaus! Pian varastosta tuli miesmyyjä esittelemään palautettua tablettia. Olihan se toki kuin uusi, tyhjennetty ja jotenkuten pyyhitty puhtaaksi. Paketissakin oli kaikki osat tallella. Kysyin, voisinko saada tabletista alennusta, kun se ei ole enää uusi, mutta katteet ovat Applen laitteissa kuulemma niin olemattomat, että yhtään hän ei voinut tinkiä. Sen sijaan sain noin kympin alennuksen tabletin/läppärin kantopussukasta, jonka olin poiminut alelaarista odotellessani. Aloin olla niin pyörällä päästäni, että ostin tabletin sekä suojuksen ja poistuin kaupasta. Autossa harmistukseni purkautui ja minua lähes itketti. Maksoin melkein tonnin laitteesta, joka ei ole edes uusi vaan jonkun muun avaama ja näpelöimä. Olin jo aivan lähellä, etten kääntynyt takaisin ja palauttanut tablettia, mutta koska minulla on ehdottomasti oltava tämä tabletti syyskuussa, ajattelin, että voin tehdä ratkaisevat liikkeet myöheminkin.

Kotona puhdistin tabletin perusteellisesti sormenjäljistä, käynnistin sen ja laittelin käyttökuntoon. Hiljalleen, kun omat sormenjälkeni peittivät sen ruudun, alkoi olonikin parantua. Ainakin työjutut on nyt turvattu ja tabletti toimii kuin uusi. Mutta paha mieli siitä jäi. En oikein osaa nauttia laitteesta, kun sen hankkiminen on ollut yhtä epäonnisten sattumusten sarjaa. Harmittaa myös, etten saanut ensimmäisenä avata laitetta paketistaan.

Maksoin tabletista 919€ ja 17€ suojapussukasta. Tabletti itsessään on juuri niin erinomainen, kuin toivoinkin. Sitä on kerrassaan kaunista katsella ja nettisivujen selaaminen on huomattavasti helpompaa, kun ruutu on iso. Voisinpa nyt ylistää laitettani yhtä kovasti, kuin se ansaitsee, mutta mieltä painaa luottokortilla odottava kaksinkertainen maksu laitteista, joita minulla on vain yksi.


keskiviikko 9. elokuuta 2017

Uskalla yrittää ja menestyä # Osa 4

"Ei pysty, nyt ei pysty"

Selitykset on monet, kun kyse tulee kurjuudessa rypemisestä. Mahdollisuuksia ei ole, rahaa ei ole, mitään ei voi tehdä, eikä mitään haluta muuttaa. En enää jaksa oikein huolestua, vaikka jollakulla läheisellä olisi vaikeaa. Ulkopuolelta ketään on vaikea neuvoa, koska keskustelu kääntyy kuitenkin neuvojen tai tuen alasampumiseen. Olen tullut siihen lopputulokseen, että yleensä vaikea tilanne sitten vain aikanaan kärjistyy ja tilanne korjaa itse itsensä. Hurjiakin lopputuloksia on nähty, mutta ihmiset tuntuvat pitävän viimeiseen asti kiinni kurjuuden viitasta, ettei mitään muutosta tarvitsisi tehdä.

Itselleni suuri muutos oli ero ex-miehen kanssa. Se pakotti minut viimein itsenäistymään ja luottamaan omiin valintoihin. Kasvaneen vastuutaakan alta löysin kuitenkin mahdollisuudet tehdä omia päätöksiä ja vapauden valita! Eron jälkeen minusta viimein alkoi tuntua, että elämä menee eteenpäin - kohti päämääriä, jotka olivat olleet nuoruudessa minulle tärkeitä: asuntosijoittaminen, yrittäjyys ja riippumattoman elämän tavoittelu. Pääsin viimein valitsemaan muitakin, kuin tavanomaisia polkuja. Enkä syytä elämän pysähtyneisyydestä ex-miestäni vaan omaa, aiempaa saamattomuuttani ja rohkeuden puutetta. Nykyään en odota muiden tekevän itseäni onnelliseksi vaan pyrin päämääriini itse suunnittellen ja suunnitelmia toteuttaen.

Vaikka suunnitelmani ja unelmani ovatkin monasti reilusti valtavirrasta poikkeavia, pidän itseäni rationaalisena ihmisenä. Minulle on tärkeää, että asiat toteutetaan harkitun varmasti, mutta reippaalla tahdilla, kun suunnittelutyö on valmis. Parhaina hetkinäni minusta tuntuu, että voisin saavuttaa tällä tavalla mitä tahansa! Toki en ikinä lähtisi haaveilemaankaan avaruuden valloittamisesta tai muusta korkealentoisesta vaan sellaisista asioista, jotka olisivat minulle mahdollisia. Horisontissa siintää vielä lisää uskaliaita unelmia, mutta en näe, miksi en voisi niitä saavuttaa. Ja silti olen ihan tavallinen, matalapalkka-alalla työskentelevä yksinhuoltajaäiti. Täytyy vain ymmärtää toimet, joita unelman saavuttaminen edellyttää ja sitten toimia suunnitelman mukaan.

Esimerkiksi voisin ottaa vaikkapa haaveeni asua pidempi pätkä ulkomailla. Opiskelijavaihdot ja au-pair-ajat ovat minusta jo ajaneet ohi ja tuskin mitään kovin kummoista työtäkään vieraasta kulttuurista saisin tai haluaisin tehdä. Lisäksi minulla on ns. elämä täällä Suomessa. Mitä unelman toteuttamiseen tarvitaan on passiivisia tulonlähteitä, etätyötä tai säästöjä. Näiden keräämiseksi tarvitaan omat suunnitelmat ja jonkin verran aikaa. Vakityö ja lapsen koulu pitävät minut joka tapauksessa Suomessa tulevan vuosikymmenen, joten minulla on ainakin sen verran aikaa valmistella tulonlähteet, joiden avulla ulkomaille voisi muuttaa. Järkeenkäypää olisi asua muualla vain osan vuotta, esim. 3kk, jonka tavallinen turisti saa monessa maassa olla ilman sen ihmeempiä lupia. Näin voisin nauttia myös rakkaasta kotimaasta sukulaisineen.

Lisäksi unelmoin kirjan kirjoittamisesta sekä tietokonepelin toteutuksesta. Ideoita olen kypsytellyt usempia vuosia ja tiedän, että näillekin koittaa oma aikansa ja innostuksensa - sitten ne toteutuvat. Luultavasti kaikki, mitä olen aiemmassa elämässäni tehnyt ja oppinut puristuvat näissä projekteissa valmiiksi, hyväksi tuotokseksi. Ehkä jopa rahalliseksi tuloksi, sillä miksi ei?

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Kiinnostu, kehity ja ota selvää # Osa 3

En itse tee juuri mitään, mikä ei ole mukavaa.

Toisinsanoen en halua raataa, elää kurjuudessa tai kärvistellä. Koetan soveltaa "viisas pääsee vähemmällä" niin pitkälle kuin iltalenkkiä lukuunottamatta pääsen. Sillä tieto todellakin on valtaa ja niin pois päin. Tiedon hankintaan onkin sitten hyvä keskittää se vähäinen tarmo, minkä itsestä saa puristettua irti. Lukeminen ja asioiden opiskelu antavat aina muutaman askeleen etumatkan niihin nähden, jotka vain tohottavat suoraan toimintaan ja mailin niihin nähden, jotka eivät tee mitään. Perehtymättömiä ovat ne, jotka myyvät osakkeensa, kun kurssit ovat pohjalla ja ostavat, kun hinnat ovat taivaissa. Perehtymättömät perustavat yrityksen ja hukkuvat sitten veroihin ja maksuihin. Perehtymättömille tulee joka kuussa yllättäviä laskuja ja "varmat tulot" jäävät odotuttamaan itseään.

Vaikka miten ottaisi asioista selvää, ei voi aina yllätyksiltä välttyä, mutta aika pitkälle Suomessa pelataan ennaltalaadittujen sääntöjen ja pykälien mukaan. Lisäksi meillä on aivan erinomaisen monipuoliset julkiset palvelut, joista ihmisille tarjotaan tietoa ihan ilmaiseksi. Kirjastot, joka puolelta löytyvät tietoverkot, virastojen neuvontapalvelut ja erilaiset tukiyhdistykset takaavat tiedonsaannin kaikille.

Kuten aiemmassa postauksessani "Tunne itsesi ja kykysi" kerroin, löytyy meistä jokaisesta valtavasti erilaisia ominaisuuksia ja taitoja. Taitojen ei tarvitse olla edes mitenkään ihmeellisiä! Miellyttävä ääni, varmat ja näppärät sormet, tietämys 80-luvun videopeleistä, kovat kokemukset aiemmassa elämässä tai kyky käsitellä koiria voivat kaikki olla voimavaroja ja myös tulonlähteitä. On keksittävä, miten, missä ja kenelle tietämystä ja osaamistaan tarjoaa. Nykyajassa mukavinta on, että juuri omalla harrastuneisuudellaan voi tienata rahaa. Asiakkaat ja markkinakanavat löytää ennenkaikkea internetistä. Oma harrastuneisuus tuo tullessaan sekä ajankohtaisimman tiedon että usein myös kontaktit ja verkostoitumismahdollisuudet. Verkostoitumista ei pitäisi kenenkään pelätä, sillä yhteistyö on voimaa ja kaikki tämän ymmärtävät haluavat myös verkostoitua.

Mikä tavoitteiden saavuttamisesta tekee työläintä on aloitusvaihe. Palkkiot ja voitot ovat tikkaiden yläpäässä, mutta kiipeäminen on aloitettava pohjalta. Alkuun nimeä ja tunnettavuutta onkin kerättävä tekemällä ilmaista työtä. Jos kyseessä on oma harrastus, ei ilmainen työnteko tunnu ollenkaan niin pahalta. Hyväntekeväisyystyöstä, ilmaisen sisällön tuottamisesta maailmalle ja aktiivisuudesta erilaisissa yhteisöissä on kuitenkin valtavasti apua tiellä maineeseen ja mammonaan (maine on monasti välttämättömyys mammonalle). Internet luo taas loistavan pohjan oman nimen kasvattamiselle. Nimekäs tekijä taas vetää puoleensa monenlaisia mahdollisuuksia eri yhteistyötahojen suunnalta.

Olen esimerkiksi törmännyt ammattilaisiin, kuten kirjanpitäjiin tai asianajajiin, jotka auttavat ja vastailevat ihmisten kymyksiin aivan ilmaiseksi. Tällainen apu nostaa heidät nopeasti tunnetuiksi ja luotetuiksi henkilöiksi omassa yhteisössään. Tämä taas voi poikia heille ihan oikeita, maksavia asiakkaita - paljon suurempia sopimuksia, kuin yksittäisestä kysymyksestä veloittaminen. Samalla tavalla myös omien töiden tai tuotosten ilmainen jako tuottaa tekijöilleen projektimahdollisuuksia ja yksityisiä tilauksia. Lisäksi on aina mahdollisuus tehdä kaupallista yhteistyötä hyödyntäen henkilön omaa seuraaja- tai fanikuntaa.

Anonyymistikin on mahdollisuus rikastua, ennenkaikkea internetissä. Tiedän ihmisiä, jotka harrastavat hiljaista osto- ja myyntityötä. He etsivät ja tekevät löytöjä, tietävät mitä myydä ja tekevät voittoa. Kun ei tee itsestään numeroa, voi välttyä kateellisten panettelulta. Internetin kautta voi laittaa myös oman asunnon, kesämökin, pellot, työkalut, peräkärryt ja asuntovaunut tuottamaan rahaa itselle vuokraustoiminnan kautta. Ohjeet verojen maksuun saa verottajan sivuilta sekä puhelinpalvelusta.

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Tunne itsesi ja kykysi # Osa 2

Kaikki lähtee itsestä! Lähtökohtamme elämässä saattavat olla hyvin erilaiset, mutta mahdollisuudet kehittyä ovat tarjolla kaikille, myös kouluaikojen jälkeen.

Itsetuntemus on avainsana, kun lähdetään rakentamaan unelmia ja tavoittelemaan niitä. Mikä on juuri minulle mahdollista ja mikä aivan mahdotonta. Mitä kaikkea näiden lisäksi voidaan vielä saavuttaa? Ensiksi kannattaa tavoitteista rajata pois ne, jotka aivan varmasti ovat saavuttamattomissa.

Itselläni tämä tarkoittaa esimerkiksi musikaalista uraa tai ulkonäöllä tienaamista:

Rakastan musiikkia, mutta nuottikorvaa minulle ei ole suotu edes auttavasti. Edes valmiita musiikkipalikoita tarjoavalla musiikkiohjelmalla tuskin osaisin luoda uutta ja uniikkia kappaletta. Toisekseen olen hyväksynyt ulkonäköni sellaisena kuin se parhaimmillaan ja kauheimmillaan on, enkä ota paineita itseni ehostamisesta. Näin minulle on säästynyt valtavasti voimavaroja tavoitella minulle mahdollisia päämääriä, kuten vaurastumista. Enkä nyt halveksi yhtään heitä, joilla avut ovat nimenomaan ulkonäössä - miellyttävä ulkonäkö mahdollistaa valtavan määrän erilaisia uravaihtoehtoja ja tapoja rikastua. On vain hyvä muistaa ulkonäköön liittyvien tavoitteiden vääjäämättömän aikarajan ja valmistautua myös elämään näiden töiden jälkeen.

Omat vahvuudet avuksi:

Jokainen ihminen koostuu isosta kirjosta ominaisuuksia ja kykyjä. Jotkut kyvyistä ovat helpommin hyödynnettävissä kuin toiset ja mitä tahansa taitoa voi kehittää. Itsetutkiskelua kannattaa harrastaa ja vastoinkäymisistäkin ottaa opiksi. Minua on aina kiinnostanut tietää ja ymmärtää ympärilläni olevia asioita. Biologian ja psykologian koen yksiksi hyödyllisimmistä kouluaineista, koska niiden avulla oppii ymmärtämään syy-seuraussuhteita niin ympäristössä kuin kanssaihmisissäkin. Myös omia tunteita on osattava analysoida, ettei henkinen kehitys tyssää solmukohtaan. Henkistä vapautta seuraa myös uskallus muuttaa omaa elämää mieleisekseen.

Olen itse hyvin innostuvaa sorttia, mutta yksiä heikkouksiani on innostuksen laantuminen. Yleensä innostukseni noudattaa samaa kaavaa: uuden asian löytäminen, ahkera opiskelu, asian hallitseminen ja siinä kukoistaminen, kyllästys. Tähän menee yleensä noin vuosi ja aikuiselämässäni on ollut jo monia eri teemaisia vuosia. Oppi ei kuitenkaan ole koskaan turhaa, sillä tietoa niin eri harrastuksista kuin niiden parissa viihtyvistä ihmisistäkin voi helposti käyttää myös ansaintivälineenä. Omaa tietämystä voi myydä, sen avulla voi tehdä kauppaa ja sitä jakamalla voi myös verkostoitua ja levittää hyvää muille.

Aiempia teemavuosia elämässäni:
  • Kotisivut: Varhaiset kotisivuni opettivat minulle HTML:ää, sisällöntuottoa ja kuvankäsittelytaitoja. Sain myös vahvan perusosaamisen tietotekniikasta.
  • Manga ja japani: opiskelin japania ja perehdyin manga-, anime- ja cosplaykulttuuriin
  • Lukupiiri: Luin vuoden ajan valtavan määrän kirjoja "100 kirjaa vuodessa" haasteessa
  • Bloggaaminen ja miniatyyrit: Aiempi blogini oli omistettu keräilyharrastukselleni, jolloin tein pienoisasetelmia ja valokuvasin niitä. Opin paljon asettelusta, käsitöistä, valokuvauksesta ja kuvankäsittelystä
  • Osto ja myynti: Kirpputorimyynnillä ja ihan ehdalla trokauksella voi tienata, mutta se vaatii valtavasti tietämystä siitä, mikä myy, missä ja millä hinnalla. Keräilypiireissä kerätty tieto muuttuu myyntitoiminnassa rahaksi.
  • Hyväntekeväisyysvuosi: Olin mukana järjestämässä isoja yleisötapahtumia, jotka tehtiin varainkeruutarkoituksessa
  • Blogi: tämä blogi on opettanut minulle paljon markkinoinnista, kirjoittamisesta, yhteistyöstä ja verkostoitumisesta. Blogin kautta olen ansainnut ehtaa rahaa.
  • Sijoittaminen: Olen oppinut sijoittamisen perusmenetelmät niin onnistumisien kuin erheidenkin kautta. Tiedän paljon asuntomarkkinoista, remontoinnista ja hieman pörssimaailmasta.
  • Yritys: Uusin innostukseni on tietysti oma toiminimeni, jota varten olen oppinut valtavasti mm. verotuksesta ja verosuunnittelusta. Tällä hetkellä myyn tietotekniikan osaamistani ja kykyäni puhua aiheesta helposti ymmärrettävällä tavalla.
Taitoni ovat selvästi tietotekniikan hallinnassa, luovuudessa, erilaisten fani- ja keräilijäryhmien tuntemuksessa sekä kiinnostuksessa ansaita rahaa. Nämä taidot on kuorrutettu jokseenkin miellyttävällä ja realistisuuteen taipuvaisella luonteellani sekä kuivakalla huumorintajulla.

Tulevaisuudessa tulen keskittymään yhä enemmän esiintymis- ja tapahtumanjärjestämistaitoihini. Tämä on kiinnostava haaste sinällään, koska moni voisi luonnehtia minua sekä hiljaiseksi että ujoksi, näytellä en osaa ollenkaan, enkä eläytyä mihinkään rooliin, joka ei ole minä-ite. Lähinnä haluni opettaa saa minut nauttimaan esiintymisestä ja siksi olen valmis ottamaan haasteen vastaan.

Harrastusmielessä olen jo jonkin aikaa silmäillyt Youtubea ja tutkinut sen tarjoamia mahdollisuuksia tienata. Tässä kohtaa törmään juuri omiin heikkouksiini, jotka minun olisi voitettava, jos haaveilisin Youtube-urasta: Näytteleminen, Ulkonäkö ja Musiikki. Esteistä huolimatta ajatukseni kiertävät tätä haastetta kuin kissa puuroa. Minua itseänikin kiinnostaa, löydänkö tavan ja ennenkaikkea innostuksen kokeilla "tähteyttä".



sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Mikä on mahdollista elämässä? # Osa 1

Olen jo pitkään miettinyt kirjoittavani siitä, mikä on elämässä mahdollista ja miten saavuttaa tavoitteensa. Toivottavasti aihe on jo tarpeeksi kypsynyt mielessäni, koska haluan viimein purkaa ajatuksiani blogiin asti. Kirjoitan aiheesta täysin omasta näkökannastani, mutta se kanta saattaisi sopia myös muille perusterveille ihmisille. Ajatuksistani saattaa tulla jopa juttusarja.

Mielessäni olen koettanut hahmotella, mitkä ominaisuudet tai taidot itse näen parhaiksi unelmien edistäjiksi. Uskon näet vakaasti, että unelmat ovat hyvin pitkälle saavutettavissa tietyin ehdoin ja edellytyksin. On myös paljon toimintamalleja, joilla omia haavekuvia ei varmasti koskaan tavoita ja haluan käsitellä myös niitä.

Näen itse elämän vähän kuin tienä, joka haarautuu jatkuvasti ja siltä on mahdollisuus kääntyä lukemattomille eri poluille. Kaikki polut edustavat erilaisia mahdollisuuksia elämässä. Polkujen näkeminen on jo ensimmäinen askel kohti onnea, sillä yllättävän moni ei niitä näe. Monille elämässä on vain yksi tie ja muita mahdollisuuksia ei joko nähdä tai niihin ei uskalleta tarttua. Keskivertoinen elämä: koulutus, työ, perhe, omakotitalo ja koira on turvallinen tapa elää - ei siinä mitään - mutta keskivertoista kummemmaksi se tuskin siitä muuttuu. Ikäviä tienristeyksiäkin saattaa pakosta tulla eteen erojen ja työttömyyden muodossa. Mitä silloin jää käteen eletystä keskivertoelämästä?

Erilaisten polkujen kautta tavallisenkin elämän kurssia voi muuttaa ja suunnata esimerkiksi vaikka kohti vaurautta. Uskon, että moni rikastunut on osannut ottaa mahdollisuuksista kiinni tai kehitellä jopa ihan omat polut. Tämä vaatii kulkijalta mielestäni ennenkaikkea kiinnostusta ja halua poistua omalta mukavuusalueeltaan - menemättä kuitenkaan epämukavuusalueelle! Näiden lisäksi ihmisen on tunnettava itsensä ja haluttava myös kehittyä.

"Minua ei kiinnosta, en jaksa opiskella, minulla ei ole aikaa" ovat takuuvarmoja ajatusmalleja, joilla pysytään siellä omassa kuplassa ja elämä jatkuu samoilla raiteilla. Kiinnostus uuden oppimiseen tai kokeiluun on osoittanut minulle, ettei moni taito ole läheskään niin vaikea hallita, kuin yleisesti uskotaan. Sanomattakin lienee selvää, että monipuolinen taitorepertuaari on vain avuksi kaikessa, mihin ikinä pyritkin.

Näistä ajatuksista lähden syventämään omaa tikapuumalliani kohti unelmien tavoittelua:

  • Tunne itsesi ja kykysi
  • Kiinnostu, kehity ja ota selvää
  • Uskalla yrittää ja menestyä




keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Kirppiskesä ja kesäkirppis

Kesäkirpparit ovat täällä taas!

Olen käynyt nyt kahdesti myymässä vanhaa roinaa ilmaisilla kirppiksillä. Ilmaiset kirpparit ovat tietenkin niitä kaikkein parhaita, kun myyntituoton saa pitää kokonaan itsellä. Voisin kyllä harkita maksullistakin myyntipaikkaa, jos tiedän ko. kirpparin suosituksi. Esim. Vermon ja Myyrmäkihallin kirpparit ovat aina täynnä myyjiä ja asiakkaita.

Aiemmin kesällä kävin naapurikunnan peräkonttikirppiksellä, jonne ajoimme autolla suoraan parkkipaikalle myymään. Tämä on tavaroiden siirtämisen kannalta helpoin tapa myydä. Toisaalta yksi parkkiruutu on säälittävän pieni tila minun valtavalle tavarapaljoudelleni. Kovin kummoiselle tuntihinnalle myynnissä ei pääse, mutta pidän myyntipöydän takana istumista ihan hauskana ajanviettona. Koko ajan saa jännittää, mikä menee seuraavaksi kaupaksi ja ostaako kiinnostunut asiakas tuotteen vai ei. Mukaan pakkasin seuraksi myös "anopin" ja meillä oli oikein mukava aamupäivä yhdessä.

Konttikirppiksen tuotto: 48€




Toisen kerran testasin hieman kauempana ollutta iltakirppistä. Koin jo hyvänä ideana vaihtaa maisemaa ja asiakaskuntaa tavaroineni. Konttikirppiksellä ja omassa kotikunnassani olen myynyt jo muutaman kerran ja myyntitahti oli selvästi hiljenemässä. Tavaraa kyllä oli vielä vaikka miten, mutta kaupaksi se ei enää käynyt. Pakkasinpa autoon siis omat kamat, tätini tavaroineen ja yhdessä ajoimme Pikku Huopalahden iltakirppikselle. Paikallisten oma Siivouspäivä järjestettiin lahden rannalla isossa puistossa ja paikalle tuli hurjasti porukkaa! Onneksi olimme aikaisin paikalla ja saimme hyvän myyntipaikan keskeiseltä sijainnilta. Kauppa kävi oikein mukavasti ja asiakkaita riitti. Paikka oli oikein kiva, sillä puut tarjosivat suojaa ja tuuli vilvoitti juuri sopivasti. Iltakirppis kesti neljästä kello kymmeneen, mutta käytännössä ihmiset alkoivat jo kahdeksan jälkeen pakkailla tavaroitaan ja ilmakin alkoi viiletä. Pikku Huopalahden iltakirppiksille kannattaa varata lämmintä vaatetta, jos aikoo myöhään asti istua myymässä.

Iltakirppiksen tuotto: 76€

Olen ihan tyytyväinen myynteihin ja ennenkaikkea runsaasti vailentuneisiin tavarakasseihin. Arvotavarasta olen saanut ihan hyvän hinnan ja kaiken muun olen myynyt mahdollisimman halvalla.


Tässä muistilista konttikirppiksistä kiinnostuneille: 

  • Ilmoittaudu! Ilmaisiinkin kirppiksiin voi usein ilmoittautua ja omaa osallistumista kannattaa tietysti myös jakaa somessa. Facebook-tapahtumissa on oma osallistumispainike, jolla kannattaa ilmoittaa tulostaan. Mitä useampi myyjä on ilmoittautunut, sitä enemmän kirppis houkuttelee myös asiakkaita. 
  • Kerää myytävät tavarat hyvissä ajoin ja mieti hieman hintoja jo kotona. Hinnoittelu tarralapuilla ei ole yhtään huono idea, mutta jos hintapyynnöt ovat korkeita, voi parhaat kaupat jäädä tekemättä. 
  • Kerää vaihtorahakassa ajoissa! Viimeisenä aamuna sopivien kolikoiden ja setelien kokoonhaalinta voi olla aika haastavaa. Itse olen pitänyt aika isoakin vaihtorahakassaa, viisikymppisen varalta. Vyölaukku ja raharenki ovat kätevät varusteet kirpparimyyjälle.  
  • Kylmälaukkuun juotavaa ja evästä. Tunnit kuluvat huomattavasti mukavemmin, kun on eväät mukana, eikä nestehukkakaan pääse yllättämään. Tarkista myös lähimmän vessan sijainti etukäteen. 
  • Aurinkorasva ja hattu mukaan. Iho palaa parkkipaikalla tai kentällä herkästi eikä varjoon pääse. Parkkipaikalla farmariauton kontti voi tarjota varjoa. 
  • Ota mukaan istuin. Pinottavat jakkarat tai kokoontaittuvat tuolit ovat käteviä ja herättävät varmasti kateutta kanssamyyjistä, jotka unohtivat tuolit kotiin. 
  • Panosta esillepanoon. Ota mukaan sopivia laatikoita, pöytä, rekki ja alusta, jotta saat tavarat järjestykseen ja siististi esille. 

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Rahaa valtiolle erheistä

Tänään kerron, miten olen taas rikastuttanut valtiota.

Muistanette jo aiemmin, kun kerroin yllätysperintöverosta, joka tupsahti kirjeen muodossa postiluukkuuni. Kyse oli verottajan omasta, virheellisestä tulkinnasta ukkini testamenttia koskien. Tein veljeni kanssa oikaisupyynnön, sillä tuntuu varsin ankealta maksaa 370€/nuppi veroa sedällemme menevästä perinnöstä. Jo silloin eräs anonyymi kommentoija blogissani arveli, että perintövero on maksettava, vaikka oikaisupyynnön tekeekin ja oikeassahan tuo oli.

Kun eräpäivä alkoi uhkaavasti heinäkuun alussa lähentyä, soitin verottajalle ja kysyin, missä mennään. Hakemuksemme oli toki saapunut, mutta jonot veropäätösten oikaisuihin ovat kuulemma puolen vuoden pituiset! Verovirkailija suositteli, että vain maksaisimme veron pois, sillä muuten siitä lähtee juoksemaan korot ja perinnät. Tässä kohtaa täytyy todella henkäistä helpotuksesta, että on puskuria mistä maksaa. Vaikka ylimääräiset verot saakin kuulemma sitten pian takaisin, kun oikaisu on tehty, niin ei se mukavalta tunnu lähettää rahaa verottajalle lainaan - mahdollisesti moneksi kuukaudeksi. No, nyt jäämme taas odottelemaan päätöksiä.

Toinen valtiota rikastuttanut tapaus sattui tässä aivan äskettäin, mutta siinä on jo paljon enemmän omaa syytä. Sain nimittäin sakot! Ajatuksissani käännyin 50km/h rajoitteiselta tieltä 40km/h rajoituksen alueelle, enkä huomannut pudottaa nopeuttani. Bussipysäkillä seisova pakettiauto nappasi rötöksestäni kuvan ja sakko saapui viikon päästä postissa. 170€ oli sakon suuruus, kun vauhtia oli 10km/h liikaa. Kyllä kirpaisi, mutta pakkohan se oli maksaa, kun oli ihan omaa syytä. En edes venyttänyt maksua eräpäivään asti vaan maksoin heti. Poissa tililtä, poissa mielestä.

Että sellaisia menoja taas tällä erää.


sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Kesä ja keskiluokkaistuminen

Kesä rullailee mukavasti, mutta mitään säästökuureja en ole jaksanut noudattaa japaninlomaa seuranneina viikkoina.

Nyt on kaupassakin käyty hieman sillä mentaliteetilla, että kyllä kai minulla tähän(kin) on varaa. Kaikkea pientä kivaa ja herkkua on lähtenyt kaupasta mukaan, enkä ole minkäänlaista rahavarojen seurantaakaan oikein harrastanut. Toisaalta, kun kesä on muutenkin lyhyt, niin miksi siitä ei nyt nautiskelisi? Töihin palaaminen sentään toi kaivattua rytmiä ruokailuihin ja vähensi lomalla harrastettua ulkona syömistä reilusti. 

Mitään kovin suurta ei talousasioissani ole viime viikkoina tapahtunut. Asiakkaita on yrityksessä riittänyt oikein kivasti. Palatessani kesälomalta töihin, sain yllätyksekseni valtavasti yhteyhdenottoja niin uusilta kuin vanhoiltakin asiakkailta. Tein samalla uuden yritysennätykseni: Kuuden arkipäivän asiakasputki! Tämä antoi esimakua siitä, miltä tuntuisi oikeasti pyörittää yritystä ns. täydellä kapasiteetilla, eli yksi asiakas per päivä. Hyvinhän se sujui. Hauska huomata, että asiakkaita vain ilmestyy jostakin, vaikken ole moneen viikkoon mainostanut missään. Parhaimmillaan asiakkaat ovat säästäneet keväisiä lehti-ilmoituksiani ja soittaneet nyt kesällä, kun on tullut tarve.Vau!

Päätin viimein myös käyttää yritykseni rahoja. Tähän asti ne ovat maanneet sievästi omalla tilillään. Sijoitan rahat uuteen ipadiin, jota tulen tarvitsemaan yritykseni palveluksessa syksymmällä. Kerron tästä lisää, kun laite saapuu.

Päivätöiden puolella hain jatkoa osa-aikaiseen hoitovapaaseen. Aion jatkaa hoitovapaata niin pitkälle, kuin saan, eli tässä tapauksessa vuoden 2018 heinäkuun loppuun. Silloin loppuu virallisesti tyttäreni kakkosluokka ja oikeus hoitovapaaseen. Jatkohakemus on nyt lähetetty. Enempää minun ei asiasta tarvitsekaan murehtia, kosken saa Kelalta osittaista hoitorahaa yritystoiminnan takia. 

Säästötilin saldo junnaa paikoillaan. Palkkapäivän siirryttyä puolen kuun paikkeille on johtanut siihen, että tililleni tulee ja sieltä lähtee rahaa kaksi kertaa kuussa. Näin ollen en oikein koskaan osaa sanoa, paljonko minulla varsinaisesti on säästössä. Laskut olen siirtänyt lähtemään suoraan säästötililtä ja siirrän myös tulot käyttötililtä säästöön. Käyttötilille jää vain kuukauden käyttövara. Näin vilkas rahaliikenne tilien välillä on huomattavasti löysyttänyt moraaliani olla koskematta säästötilin varoihin tuhlailumielessä. Ei hyvä. Säästöönkin olisi saatava kertymään rahaa, sillä edessä on isompia hankintoja, kuten auton vaihto uudempaan, mummolan osto ja uuden sijoitusasunnon hankinta. Innostus säästöbudjetin laadintaan on hukkateillä. 

Täytettyäni kolmekymmentä, minusta on alkanut vahvasti tuntua siltä, että muutuin aikuiseksi. Keskiluokkaiseksi, keskinkertaiseksi ja keski-ikäiseksi aikuiseksi. En oikein pidä tästä muutoksesta. Varsinkin keskinkertaistuminen tappaa äkkiä rohkeuden toimia valtavirtaa vastaan ja tehdä omia, rohkeitakin päätöksiä. 

Syksyksi olisi saatava uusi tavoite nyt, kun matkusteluvuosi on saatu onnistuneesti säästettyä ja Tanskan matkaa lukuunottamatta elettyäkin. Mutta minkä tavoitteen laittaisin etusijalle? Tärkeiden ja pakollisten säästökohteiden lisäksi mielessä on jostain syystä pyörinyt keski-ikäisiä ajatuksia moottoripyöristä ja omakotitaloista. Mutta pois ne minusta!

Miehen kouran kokoinen... iiris?
Avoimet puutarhat -tapahtumasta Loviisasta. Kotimaan matkailu on ihanaa ja edullista.