Oli vuoden 2013 syksy ja minä istuin kultakirstun päällä.
En suinkaan ollut vielä säästänyt tuota kultakirstua vaan olin päin vastoin kerännyt sen sisällön hiljalleen edellisten vuosien saatossa. Puhun nyt keräämistäni kokoelmista, vanhoista 80- ja 90-luvun esineistä, joiden arvo oli nostalgiahuuman takia noussut kerrassaan merkillisiin mittoihin. Kirppareista oli tullut loputtomien löytöjen aarreaittoja ja olin niitä kolunnut jo muutaman vuoden läpi ja liittänyt tekemäni löydöt osaksi varsin merkittävän kokoista kokolemaani tai oikeastaan kokoelmia, sillä niitä oli useita.
Tavara tuo ostajalleen onnea suurinpiirtein sen aikaa, mikä menee postipaketin aukaisemisesta tavaran asettamiseen hyllylle omalle paikalleen. Kaikkein vähiten se tuo iloa muuttokuormaa kannettaessa, mutta keräilyesine ei paljoa iloa anna enää löytymisensä jälkeen muutenkaan. Tavaran paljous ja sen turhuus saattaa alkaa jopa ahdistaa - niin kävi minulle.
 |
| Kirjahyllyn sisältö pakattu. Vanha roju saattaa muodostaa yllättävän suuren osan omaisuudesta. Olisiko jo aika realisoida omaisuus käteiseksi? |
Tässä vaiheessa minulla oli edelleen tallessa ne 5000€, jotka oli jäänyt asuntomme myynnin ja erinäisten tarpeellisten huonekalujen ja taloustarvikkeiden oston jälkeen. Säästämällä saatoin lisätä tuohon pottiin noin 400-500€ kuussa, paitsi loppuvuodesta, jolloin vietetään autoveron, vakuutusmaksujen ja joulun yhtäjaksoista riemujuhlaa.
Totesin jo aiemmin, että omia tulojaan on hyvin vaikea nostaa, mutta tässä kohtaa lisään viisauteeni poikkeaman. Tuloja voi nostaa hetkellisesti varsin merkittävissäkin määrin realisoimalla rahaksi osan omaisuuttaan. Ja tässä kohtaa avukseni tuli yleisen nostalgiahuuman ja upouusien Facebook-kirppareiden hyökyaalto, jossa tuntui menevät kaupaksi ihan mikä vain ja ihan mihin hintaan tahansa. Myytävää tavaraa ei ollut silloin tarpeeksi innokkaisiin ostajiin nähden ja minkä tahansa keräiltäväksi sopivan esineen hinta oli huimaava. Siinä vaiheessa, kun minä päätin luopua omista kokoelmistani, päätti moni muu vasta aloittaa keräilynsä ja internetin kautta sekä ostaminen että myyminen oli helppoa.
Työstä tuo tavaran hävittäminen kyllä kävi, mutta tuohon aikaan minun iltani olivat pitkiä ja hiljaisia eikä minulla ollut kerrassaan mitään parempaa tekemistä, kuin istua tietokoneen ääressä ja tienata. Kun tavaran myy oikeassa paikassa ja yksittäin, kertyy pienistä puroista äkkiä suuri virta. Makuuhuoneestani tuli pieni myynti- ja paketointivarasto, jossa putsasin tavaroita, valokuvasin ne ja laitoin myyntiin, otin vastaan varauksia ja sovin kauppoja, paketoin, punnitsin ja laskin postikuluja, seurasin nettipankista siirtyneitä maksuja ja kerran päivässä vein lähtevät paketit postiin. Aiemmin olin ravannut lähipostissamme vastaanottamassa paketteja, nyt syydin niitä takaisinpäin.
Vanhan tavaran myynnissä on myös se iloinen puoli, että se on työtä, jota voi tehdä verottomasti. Ainakin jonkin aikaa. Veroraja on häälyvä, eikä sitä voida valvoa mitenkään. Käytännössä saat tienata voittoa 5000€ omien tavaroiden myynnillä. Eli, kun myynnistä on vähennetty tavaroiden hankintahinta, saa vuodessa tienata nuo viisitonttua. Käytännössä on aivan mahdotonta sanoa, milloin tuo voittoraja tulee vastaan sillä tavaralla on saattanut olla kaksi hankintahintaa: Kun se on ostettu kaupassa uutena, jolloin todellista voittoa ei välttämättä kerry senttiäkään tai jos se on ostettu myöhemmin käytettynä kirpparilta, jolloin voittoa voi tulla paljonkin.
Realisoimalla omaisuuttani ja säästämällä ankarasti sain puolessa vuodessa kokoon n. 8000€ joka yhdistettynä aiempiin säästöihini toi minulle 13000€:n säästöpotin omaa asuntoa varten.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti