sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Kun vanha koti tulee myyntiin

Tiedättehän te minun rakkauteni asuntoihin? Seuraan jatkuvasti tiettyjen alueiden asuntotarjontaa erilaisilla hakuvahdeilla ja painan mieleeni hintapyyntejä ja tietoja taloyhtiöiden tilasta. Jos kiinteistövälittäjän ammatti ei olisi niin iltapainotteista, koettaisin varmasti siipiäni välittäjänä.

No, nyt jäikin hakuvahtiverkkooni sellainen kala, jota olen odottanut jo jonkin aikaa. Totuushan on, että kaiken etsimänsä löytää kyllä aikanaan ja nyt kävi niin. Minun vanha kotini, ensimmäinen omistusasuntoni ja tyttäreni syntymäkoti, tuli tänä aamuna myyntiin. Olin juuri lähdössä töihin, kun sain ilmoituksen uudesta myytävästä kohteesta ja saman tien menin aivan suunniltani. Vanha ihana kotimme!

Myimme asunnon pois, kun erosimme exäni kanssa. En olisi halunnut myydä, mutta exä vakuutti, etten selviytyisi lainasta yksin - ja silloin vielä uskoin häntä. Asunnon osti sinkkunainen, joka on asunut siinä tähän asti. Asunto oli jo myytäessä oikein hyvässä kunnossa ja uusi omistaja on kuvien perusteella remontoinut asuntoa vain hieman: keittiön lattia on vaihdettu ja pari seinää on tapetoitu/maalattu. Muuten kotimme on aivan ennallaan, etenkin ne kohdat, joita siinä rakastin eniten: keittiö ja eteisen kaapisto. Nykyiseen asuntooni olen kopioinut nuo kohdat remontin yhteydessä.

Minut valtasi valtava halu saada takaisin tuo vanha koti. Ajatus itsessään on tietenkin aivan typerä: en ole aikeissa muuttaa nykyisestä kodistani pois, vanhan kodin pyynti on hieman ylihintainen (viidessä vuodessa hinta on noussut 10k€) ja se on hieman huonommasta (mutta silti hyvinhoidetusta) taloyhtiöstä kuin omani - hoitovastikekin on suurempi, vaikka asunto sijaitsee alemmassa kerroksessa. Mutta kuinka silti haluaisinkaan tuon asunnon omakseni... Ainakin aion mennä näytölle fiilistelemään.

Ja vaikka asunnon ostaisinkin niin kuka siinä sitten asuisi? Jos laittaisin asunnon vuokralle, en kuitenkaan pääsisi asunnossa käymään. Lisäksi kolmiota on vaikeampi vuokrata ja vuokralainen saattaisi tuhota sen, mistä uusi omistaja on niin hyvin pitänyt huolta. Lisäksi kolmion ostaminen osuisi tällä hetkellä todella huonoon saumaan, kun mummolastakin pitäisi pian hieroa kauppoja. On erittäin todennäköistä, etteivät vakuuteni yksinkertaisesti nyt riittäisi.

Lisäksi on hyvä huomata, että vaikka kaipaan tuota ihanaa kotiamme, ei siellä käyminen tai asuminen toisi takaisin aikaa, jonka siellä vietimme vuosia sitten.

Suomi100 -petunia, Night sky. 

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Vaihdannaistalous, eli kokoelma, josta en halunnut maksaa mitään

Oman ajan lisääntyessä olen kiinnittänyt enemmän huomiota perinnöksi saamaani vinyylilevykokoelmaan. Aiemminhan jo sain hankittua kivan levysoittimenkin ja hiljalleen olen kuunnellut isäni levyjä - en tosin ole päässyt kovinkaan pitkälle tässä urakassa. Vaikka isäni jälkeen jättämä kokoelma onkin varsin laadukas ja kiinnostava, oli joukossa paljon albumeita, jotka eivät oikein olleet oman makuni mukaisia. Tämän lisäksi olisin mielelläni kuunnellut artisteja, joita ei kokoelmastani löytynyt yhtään, kuten Queenia ja David Bowieta.

Eräänä hiljaisena iltana, kun tyttökin oli isällänsä, sain sitten älynväläyksen. Miksi en löisi kaikkia kärpäsiä kerralla ja laittaisi vaihtoilmoitusta nettiin? Päätinkin rustata ilmoituksen saman tien ja listasin aluksi want-listan artisteista, joista olin kiinnostunut. Vaihtoilmoitukseni juju oli, että vaihtokauppojen tekijän olisi tultava luokseni kylään ja tutkittava levyhyllyni läpi - mitään myynti tai vaihtolistaa en alkanut omista levyistäni tekemään, mutta listasin joitakin artisteja ja genrejä, joita vaihtaisin mielelläni pois. Tällä ajattelin saavuttavani mm:
  1. Vaihtamalla muokkaisin levykokoelmaani itselleni mieluisampaan suuntaan.
  2. Saisin haluamiani levyjä ilmaiseksi, ilman postimaksuja
  3. Levyjen myynti olisi ollut työlästä, kun en osannut arvottaa ja arvioida levyjen kuntoa. LP-levyjen postitus on myös ikävää niiden ison koon johdosta. 
  4. Tutustuisin uusiin ihmisiin ja voisin viettää mahdollisesti hauskaa aikaa musiikista jutellen
  5. Oppisin lisää kokoelmastani, josta suurin osa on minulle täysin tuntematonta musiikkia
  6. Oppisin mahdollisesti lisää levyjen kuntoluokituksista ja arvosta
Ilmoitukseni ylitti kaikki odotukseni! Sain mahdottoman paljon vaihtotarjouksia, joista lupaavimmat vaihtajat kutsuin kotiini. Moni olisi halunnut myös ostaa levyjäni, mutta siitä kieltäydyin jyrkästi - en tahdo kutistaa kokoelmaani. En myöskään suostunut postitse tapahtuviin vaihtoihin yllä esitetyistä syistä. 



Ja voi, miten hauskaa minulla onkin ollut! Tähän mennessä olen tavannut kolme levynvaihtajaa ja kuullut valtavasti kehuja levykokoelmastani sekä oppinut mahdottomasti uutta niin levyistä, niiden arvosta kuin kunnostakin. Ilmeistä on, että kokoelmani on varsin laadukas ja sisältää paljon haluttuja sekä suht arvokkaitakin albumeja. Olen saanut vaihdettua itselleni lähes kaikki albumit, joita olen hakenutkin. Vaihtajien kanssa olemme tulleet hyvin juttuun ja hieroneet kauppoja hyvässä hengessä. Kukaan heistä ei ole osoittautunut huijariksi vaan kaikki ovat halunneet tehdä reilut kaupat. Levyjen arvot olemme tarkistaneet yhdessä internetistä. Koska vaihtamani levyt ovat olleet hieman arvokkaampia kuin vaihdossa ottamani levyt, olen saanut myös hieman välirahaa. Yhteensä 15€. 

Kokeilin käydä myös paikallisessa levydivarissa tekemässä vaihtokauppoja. Tietenkin liikkeessä vaihtosuhde on huomattavasti huonompi. Sain kolmesta albumista vaihdossa kaksi ja jouduin itse maksamaan väliä 15€. Tämä ei minua mitenkään häiritse, sillä on toki yrittäjän maksettava tuloistaan verot, vuokrat ja palkat. Tulojen ja menojen myötä vaihtokauppojeni kokonaiskustannus pyöristyi nollaan.

Näiden hauskojen kohtaamisten lisäksi sain eräältä työtoveriltani isohkon nipun lp-levyjä, joista löysin peräti kolme want-listallani ollutta albumia - sekä yhden, jota en edes tiennyt kaipaavani. 

Että tällaista hauskaa täällä päin.

Vaihtamalla tavaraa tavaraan voi kokoelmaa kasvattaa ilman kuluja.